Mitä ns. "tavallinen ihminen" tietää ihmisen psykologiasta? Onko maallikon ylipäänsä tärkeää tietää moisesta sen enempää? Eikö ole viisaampaa jättää se asiantuntijoille? Siinä muutamia ilmeisen tavanomaisia heittoja tältä alueelta. Yleisessä kielenkäytössä psykologialla ymmärretään nähtävästi lähinnä vain narsismi-käsite, joka kaiketi palvelee jonkinlaisena kattavana terminä kaikelle psykologialle.
Jos lähtökohtana kuitenkin pidetään sitä, että ihmisen todellinen olemus koostuu psyykkis-henkisestä puolesta ja fyysinen puoli on näiden seuraus, niin ymmärrämme paremmin ensin mainitun prioriteetin. Se, että olemme eläneet niin kauan fyysisesti painottuneina, unohtaen olevamme todellisuudessa henkisiä olentoja, selittää nykyiset näkemykset. Pelkästään jo Einsteinin suhteellisuusteoria ja sen jälkeinen kvanttifysiikka on avannut aivan uusia näkymiä. Silti valtavirtatiede on jumiutunut omiin käsityksiinsä siitä, mikä on todellista ja mikä ei.
Ihmisen psyyke on avain kaikkeen muuhun. Jos meiltä ei olisi salattu tämä oikea tieto, niin ihmiskunta ja koko planeetta ei olisi näinä aikoina tässä jamassa. "Että oikein salattu", moni tavan tallaaja varmaankin kysyy. Tähän voi vastata, että tämä on vain eräs näistä historiamme aikana kätketyistä asioista, jotka vallassa olijat ovat oman valtansa säilyttääkseen nähneet hyväksi. Ja ehkä tärkein näistä.
Jos me tietäisimme, mikä merkitys, psyykkisillä lainalaisuuksilla on meille ja hyvinvoinnillemme, niin emme varmaankaan enää epäilisi sen merkitystä. Ns. "asiantuntijat" sanovat meille, että psykologia on NIIN vaikea ja suorastaan vaarallinen alue antaa se maallikoitten asiaksi. Sopii huomata tähänkin lähtökohdaksi, nuo samat vallassa olijoitten omat intressit, kuin kaikkeen muuhunkin vastaavaan.
Kun lapsi kokee elämänsä ensimmäiset epävarmuutensa, niin tästä hänelle jää pysyvä pelko. Tämä on tavallisesti jokin tarve, jota vanhempansa eivät täytä ja näin lapselle jää kuva, ettei ole riittävän miellyttävä kelvatakseen. Sitten vastaavia tulee enemmän ja hän varmistuu tästä. Nämä kokemukset opettavat lapselle, että on parasta miellyttää vanhempia ja niin hän on tällöin kelvollinen saamaan vastarakkautta. Toisaalta hän on näin myös menettänyt luottamuksensa siihen, ovatko vanhempansa kulloinkin oikeasti hyvää tarkoittavia vai pahantahtoisia, kun hän peilaa tapahtumia.
Tästä lähtee sitten jokaisen ihmisen kierre miellyttää ja kuulua porukkaan, ettei jää yksin osattomaksi jostakin. Vanhempansa, toveripiiri, opettajat, kaikki auktoriteetit antavat ymmärtää saman asian: sosiaalinen samaistuminen on ehdottoman tärkeää oman kehittymisensä takia. Samaistumisen paine on kaikkein keskeisin tekijä maailmassa. Halu tulla hyväksytyksi, kokea olevansa samaa maata, ettei kokisi olevansa hylätty. Tämä samaistumisen ja hyväksynnän tarve niin parisuhteessa kuin suuremmassakin mittakavassa on hallinnut ihmiskuntaa iät ajat.
On syytä olettaa, että tätä ihmisten yhteistä psyykkistä piirrettä johtava eliitti on osannut aina käyttää hyväkseen saadakseen ihmiset tottelemaan ja alistumaan. Tästä taas on annettu vihje, että mikä on ollut ja on yleistä, se on myös totta, joten kaikki yleinen myös perustuu lainalaisuuteen. Kuten esimerkiksi tämä sosiaalisen samaistumisen tarve: alan auktoriteettien suulla väitetään, että tämä on itsestään selvä asia ihmiselle. Että ihmisestä tulisi yhteiskuntakelpoinen ja niin edelleen. Tähän voisi kysyä, että tarvitaanko yhteisyyden ymmärtämiseen samaistumisen tarvetta, vai riittäisikö ihan tavallinen oppiminen.
Tällaiset psyykkiset oppimiset, jotka perustuvat lapsuuden kokemuksiin ovat näitä psyyken tekijöitä, jotka vääristävät suhteemme itseemme. Me emme usko itseemme, vaan muihin, jotka opettavat meitä. Tämä vie meiltä ilon ja onnellisuuden elämästämme. Lapsuuden ja myöhemmin kokemamme tunnekokemukset, kuten: pelko, viha, syyllisyys, häpeän tunne ja näiden sekasotkusta koostuva valta muihin hallitsevat meitä. Mitkä tunteet kulloinkin ovat päällä, riippuu kulloisestakin tilanteesta, joka muistuttaa meitä jostakin aiemmasta traumaattisesta vastaavasta.
Koska nämä tunteet on opittu, ne on myös mahdollista poisoppia; ei se sen monimutkaisempaa ole. Päinvastoin, kuin moni uskoo, jokainen jollain lailla järjissään oleva pystyy käyttämään tätä psyykkistä poisoppimista ja tätä kautta alkamaan todellisen henkilökohtaisen vallankumouksen.
Tällä hetkellä on menossa todellinen tietoisuuden evoluutio, jossa uranusmaiset muutosenergiat jylläävät. Erona tavanomaiseen evoluutioon on,että tämä tapahtuu ikäänkuin nopeutettuna, joten ei kannata ihmetellä nykyistä kaaoksellisuutta maailmassa: se on vain kaiken toimimattomuuden tuhoutumista, jotta uudenlainen maailma on mahdollista.
Tässä menoamisessa itse kukin alkaa tuntemaan ja kokemaan omanlaisiaan tunteita ja tilanteita. Ne ovat merkkejä omista muutoksen tarpeista. Jokaisella on tässä palapelissä oma tehtävänsä, joka selviää vähitellen, tiettyyn itselleen sopivaan tahtiin. Kukaan ei voi määritellä toisen etenemispolkua, siinä tämä vesimiehen alkava aikakausi vapauksineen ja yksilöllisyyksineen näkyy hyvin. Mennyt kalojen aikakausi sopeutti ihmiset massatietoisuuteen, esimerkkinä uskontojen tähdentämä alistumisen hyve, vaatimukset kunnioittaa isää ja äitiä ja muita auktoriteetteja.
Meidän on aika vihdoin ikuisuuksien jälkeen ottaa käyttöön oma tahtomme, vastakohtana muiden tahtoon alistumiselle. Jokainen voi miettiä omalta kohdaltaan, kumpi vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta. Vaikka oman tahdon vaatiminen saattaisikin tuntua äkisti ottaen itsekkäältä, jopa narsistiselta, se on kuitenkin ihmisen perusoikeus. Sellaiseksi meidät tosiasiassa luotiin, ei palvelemaan muiden tarkoitusperiä. Oman tahdon käyttö ei ole pois sosiaalisuudesta tai empaattisuudesta, tosiasiassa päinvastoin. Silloin me alamme vasta todella ymmärtää itseämme ja muita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti