Ihmiskuntana olemme kulkeneet pitkän tien päästäksemme tänne asti. Meille on kerrottu historiastamme tietynlaista, että se on ollut tätä ja tätä. Historiankirjamme, monet uskonnot ja mytologiat ovat tarjonneet kuvauksia, joista käsityksemme historiasta ja sitä tietä kaikesta muustakin on muotoutunut. Näemme maailman sellaisena kuin näemme.
Eri alojen auktoriteetit selittävät, että kaikki oleellinen tieto omalta alueeltaan on juuri se, minkä he ovat meille antaneet. Että tekninen ja muu kehitys sitten tuovat joitakin lisäyksiä ja parannuksia entiseen, mutta perusasiat ovat jämptisti näin, kuten on kerrottu.
Entäpä jos tämä kaikki tosiasioina kerrottu ei olekaan sellaista, kuin on annettu ymmärtää; sen enempää mennyt kuin nykyinenkään? Jospa kaikessa kerrotussa onkin vain tietty määrä tosiasioita, väliltä 1-100 % , niin että jostakin tietystä asiasta tiedetään tällä hetkellä noin 20% , ei sataa prosenttia, kuten viralliset asiantuntijat antavat ymmärtää. Me tiedämme kulloinkin vain sen, minkä tiedämme, emme mitään muuta.
Meille on annettu ymmärtää, että ihmiskuntana me edustamme maailmankaikkeuden huippua tällä hetkellä (tuomalla esiin, kuinka muualta ei muka ole löydetty älyllistä elämää). Kun teknisesti olemme viime aikoina edistyneet mielestämme huippunopeasti- mitä ihmeellisempiä keksintöjä ja luomuksia- niin ymmärrämme näin olevamme ehdotonta huippua ikinä.
Kuitenkin - me mittaamme itseämme vain tietämillämme kriteereillä, emme absoluuttisesti.
Voimme vain arvailla, miltä meidän sivilisaatiomme näyttäisi joistakin satunnaisista ulkoavaruuden vieraista jotka tulevat tänne ensimmäistä kertaa. Tuskinpa ihastuvat planeettamme tilaan ja kehitykseemme erityisemmin. Voisivat ehkä pitää meitä hyvinkin brutaaleina ja kehittymättöminä olentoina, hiukan samaan malliin, kuten me näemme monet eläimet.
Todellisuus on ilmeiesti ollut jotain muuta. Onneksi me olemme ihmiskuntana siinä pisteessä kehitystämme, että olemme saamassa lisää välineitä itsemme ja muun maailman tiedostamiseen. Kun nyt sitten otamme lähtökohdaksi sen, että tietomme kaikesta on ollut hyvinkin rajallista, niin meillä on hyvä lähtökohta uuden löytämiseen. Muuten jäämme edelleen samaan tietoisuuden vankilaan, kuten ennenkin.
Astrologisesti tätä kehitystä voidaan selittää niin, että pysyvyyden planeetta Saturnus oli kauimmainen tietämämme planeetta aina kaukoputken keksimiseen asti. Tästä seurasi sitten, että vuonna 1781 löydettiin ensimmäinen uusi planeetta Saturnuksen radan ulkopuolelta, nimittäin Uranus. Tämä luonnollisesti nimettiin muutosten symboliksi. Näin ihmiskunnan kehityksessä koitti täysin uusi vaihe iät ja ajat vakiintuneena olon jälkeen. Kun sitten vuonna 1840 löydettiin vielä kauempaa Neptunus, niin pääteltiin, että symboliikka sopii hyvin jollekin täysin määrittelyjen ulkopuolelle jäävälle, mutta Uranuksen tapaan muutoksen planeetalle. Neptunus kuvaa jo tietoisuuden ulkopuolella, erilaisilla henkisillä tasoilla olevaa symboliikkaa.
Sitten vajaa sata vuotta myöhemmin, 1930 pääteltiin, että Neptunuksen radan ulkopuolella on myös planeetta. Sitä oli vaikea paikallistaa johtuen sen etäisestä kiertoradasta. Planeetta nimettiin Plutoksi, ja koska sen sijainti oli hädin tuskin havaittava ja osin jo Auringon valon ulkopuolella, se sopi tiedostamattoman kuvaajaksi. Hiukan pelottavan oloinen, kaikenlaisia arvaamattomia piirteitä sisältävä. Sittemmin siitä muotoutui kaiken äärimmäisen kuvaaja, eläinradan merkeissä skorpionia vastaava. Huomattiin, että sillä oli tekemistä tuhovoimien kanssa, mutta paremminkin kuten tarun Feniks-linnulla, joka syntyi uudelleen tuhkasta. Plutosta tuli näin ollen lopullisen transformaation määrittäjä (tätä ennen sitä virkaa hoiti Saturnus), Uranuksen ja Neptunuksen tehtyä ensin valmistava muutostyö.
Jos ajatellaan,että mikään ei ole sattumaa, ja että kaikella on jokin tarkoitus, niin ihmiskunnan kehityksen kannalta nämä planeetat löydettiin sopivalla hetkellä. Tällöin alkanut merkittävä edistys sai tehdä omaa työtään, jotta vuosi 2012 ja suuri tietoisuuden muutos oli ihmiskunnalle mahdollinen.
Todellakin, meidän ikiaikainen unemme on näin mahdollista lopultakin päättää ja meillä itsekullakin on vapaa tilanne suuntautua siihen, mikä on todellinen tehtävämme tällä planeetalla, nimeltä Maa (tai Gaia).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti