SAAN SEN MINKÄ TAHDON - minulla on nyt mahdollisuus kulkea omaa tietäni. Tämä tarve on meillä kaikilla sisällämme, olemme vain unohtaneet sen olemassaolon. Olemme leikkineet elämästämme toiseen outoja leikkejämme, ikäänkuin ne olisivat olleet todellisia merkityksiä itsellemme. Ne ovat kuitenkin peittäneet meidän todellisen sisäisen olemuksemme, ja vasta tässä ajassa meillä on mahdollisuus palauttaa tuo todellinen super-itsemme.
Menneisyys sisältyy nykyisyyteen, sen selville saaminen on silloin oleellista myös matkallamme tulevaan. Mitä me olemme joskus olleet, mitä kaikki on ollut, mitkä ovat todelliset potentiaalimme? Kun alamme tiedostamaan tätä, ymmärryksemme lisääntyessä, meille aukeaa aivan toisenlainen kuva kaikesta.
Moniin vanhoihin satuihin on sisällytetty ikiaikaista viisautta, koska sen konkreettinen paljastaminen ei ole ollut "terveellistä". Totuuden tuojia on aina vainottu, levitetty valheellisia väitteitä näistä, maagikkoja ja tietäjiä teloitettu. Eipä silloin ole ihme, että heille on myöhempiin elämiin jäänyt pelko asettumisesta samaan asemaan.
Itselläni on tästä esimerkkinä muutama vuosi sitten intuitiivinen paluu tiettyyn entiseen elämääni keskiajalla. Tämä näyttäytyi tuona hetkenä erityisen selvänä, aivan kuin olisin katsellut elokuvaa. Siinä makasi mieshenkilö tiukasti kiinni sidottuna, ilmiselvästi kyseessä oli kuolemanrangaistus. Samaan aikaan joku kuulutti kovalla äänellä jotakin latinan kielellä, paperista lukien.
Tajusin heti, että kyseessä olin itse silloisessa elämässäni ja sain tajuntaani tiedon, että tuolloin olin harjoittanut astrologiaa. Ilmeisesti olin jollain lailla vaarallinen vallassaolijoille joten näin minut hoideltiin pois. Huomasin samalla, kuinka tyyni ilme tuolla teloitettavalla oli, ikäänkuin hän olisi tiennyt oman kohtalonsa vääjäämättömyyden.
Kuitenkin tällaisista jää pakostakin myöhempiin elämiin muistumia, ja tuossa mainitussa tapauksessa mm. se kuinka vaarallista astrologian harjoittaminen voikaan olla asianomaiselle. Nämä ovat sisäisiä kiinnittymiä ja niillä ei kuitenkaan tarvitse olla enää samanlaista realistista merkitystä, kuten jossakin tietyssä entisessä elämässämme. Samankaltaisia rasitteita on meillä kaikilla menneisyydestämme ja ne on syytä jollain lailla tiedostaa ja myös hyväksyä, jotta ne tällöin poistuvat. Nykyajassamme onneksi meillä on tarpeelliset välineet tähän.
Kollektiivisesta samaistumisesta yksilöllisyyteen
Uranus/vesimies prinsiippi on siirtynyt hallitsemaan uutta aikaamme, jonka myötä tämän planeetan uusiutuminen on käynnistynyt. Intuitiiviset yksilöt kyllä tuntevat tämän muutoksen monin tavoin, mutta samoin se vaikuttaa yhä enemmän kaikkiin täällä oleviin. Varsinkin nämä uudet muutosenergiat voivat tuntua ajoittain musertavilta, surua menneisyyteen liittyen, vaisuutta ja flegmaattisuutta. Tunteet voivat vaihdella laidasta laitaan ja samoin motivaation kanssa on ajoittain niin ja näin. Nämä superenergiat toimivat kuitenkin auttajina avaamaan sisäisiä mekanismejamme.
Meillä on ollut taipumus tukeutua vanhaan, koska se vaikuttaa turvalliselta ja vaikka tosiasiat olisivatkin jotain muuta. Yhteinen unemme on pitänyt meidät poissa todellisuudesta. Varsinkin lähikollektiivin voima on ollut määräävänä tekijänä elämissämme; olemme vain pyrkineet sopeutumaan. Ajatellaanpa vaikka elämäämme oman kansamme kulttuurissa, tässä tapauksessa Suomen kansan mentaliteettia ja menneisyyttä.
Menneisyytemme kansana ei ilmiselvästi ole ollut kovinkaan helppo, vaikka siinä oletettavasti onkin ollut myös onnellisemmat jaksonsa. Näistä kumpuavista periytyvistä ominaisuuksista muodostuu myös oma kansallinen identiteettimme ja se puolestaan on sisältynyt osana jokaisen yksilölliseen identiteettiin. Nämä me olemme omaksuneet itsellemme ja näitä olemme tottuneet pitämään itseemme kiinteästi kuuluvina, vaikkeivät sitä kuitenkaan sellaisenaan ole.
Kansamme erityispiirteinä voi havaita voimakkaan varautuneisuuden ja käytännöllisyyden. Myös tiukasti vanhasta kiinnipitämisen, joka taas on esteenä muutosvalmiudelle. Perusteellisuus, kärsivällisyys ja totuudellisuuden tarve ovat samoin vahvoina vaikuttimina kansanluonteessamme, kuten myös syvällinen ymmärryskykymme. Vakauden tarve, erityinen suhde maahan ja luontoon ovat perisuomalaisia ominaisuuksiamme.
Erityisen tärkeänä piirteenä on voimakas auktoriteettien kunnioitus, joka vie pohjaa omaehtoiselta tarkastelulta. Tämä johtaa helposti virheellisten käsitysten omaksumiseen ja tarkoituksellisten harhautusten uskomiseen sellaisinaan. Tätä on toki ollut vallitsevana kaikkialla maailmassamme aikakausien ajan, mutta suomalaisilla tämä luottamus virallisiin tahoihin on erityisen vahva piirre. Suomalaisten erityinen sokeus tämänkaltaiseen taidokkaaseen hämäykseen juontaa osaltaan tuosta voimakkaasta rehellisyyteen pyrkimisestä. Kansamme karun yksinkertainen pitäytyminen totuuteen on sinällään kunnioitettava piirre, mutta jota myös voidaan helposti manipuloida.
Nuo aiemmat elämämme voivat ylipäätään olla melkoisen vaihtelevia ja asuinpaikkamme voivat samoin vaihdella ympäri maailmaa. Tuossa omassa mainitussa tapauksessani elin tuolloin jossakin keski-euroopassa. Meillä kun ei ole ollut todellista tietoa oikeastaan mistään, niin samoin elämä ja kuolema jälleensyntymineen on ollut meille suuri arvoitus. Onhan se erityisen makaaberia, että tämä ehdottoman keskeinen asia on jäänyt spekuloinnin asteelle, uskomustasolle.
Ja yhtä lailla erikoista, että todellinen tieto näistä on pidetty poissa meiltä. Astrologiaan tarkemmin perehtyneillä on joka tapauksessa melkoisen vaikeaa jollei mahdotonta ymmärtää tätä ilman käsitystä jonkinlaisesta elämien kiertokulusta. Ehkäpä tämä on myös tärkeä pointti siinä, että astrologia on nähty aikojen kuluessa niinkin vaarallisena tiedontuojana. Tämä astrologiaan kohdistunut diskriminointi on näyttäytynyt myös nykyajassamme monenlaisina ilmiöinä.
Lehtihoroskooppien idea on eräs tällainen, ja joka on luotu hämärtämään todellista astrologiaa. Tällaiset ajanvietepohjaiset ennustelut on alunpitäen suunniteltu nimenomaan turmelemaan astrologian arvo vakavasti otettavana menetelmänä. Nykyisenä tietoisuuden avaamisen aikana todellinen tieto ei kuitenkaan pysy pimennossa. Ja vaikka pimeyden ylläpitäjät eivät ole tottuneet häviämään, niin voidaan sanoa, että aikansa kutakin.
Nyt on todella alkanut valon aika, vaikka vanha maailmamme näyttäisi kuinka uhkaavalta tahansa. Irtipäästäminen vanhasta, vallinneista mielikuvista, kaikesta joka ei ole todellista itseämme - olkaamme avoimia muutokselle. On hyvä huomata, että nykyinen muutosprojektimme ei ole mitään pikajuoksua, vaan todellista kestävyyttä vaativaa maratonia. Jos me suomalaiset emme olekaan kansana muutosvalmiudessa ensimmäisiä, niin kestokykymme ja syvällinen ymmärryksemme ovat kuitenkin superluokkaa. Loppupelissä ne ovat joka tapauksessa välttämättömiä avuja matkallamme uudistuneeseen maailmaan ja oman sisäisen Itsemme palauttamiseen,
Meillä on ollut taipumus tukeutua vanhaan, koska se vaikuttaa turvalliselta ja vaikka tosiasiat olisivatkin jotain muuta. Yhteinen unemme on pitänyt meidät poissa todellisuudesta. Varsinkin lähikollektiivin voima on ollut määräävänä tekijänä elämissämme; olemme vain pyrkineet sopeutumaan. Ajatellaanpa vaikka elämäämme oman kansamme kulttuurissa, tässä tapauksessa Suomen kansan mentaliteettia ja menneisyyttä.
Menneisyytemme kansana ei ilmiselvästi ole ollut kovinkaan helppo, vaikka siinä oletettavasti onkin ollut myös onnellisemmat jaksonsa. Näistä kumpuavista periytyvistä ominaisuuksista muodostuu myös oma kansallinen identiteettimme ja se puolestaan on sisältynyt osana jokaisen yksilölliseen identiteettiin. Nämä me olemme omaksuneet itsellemme ja näitä olemme tottuneet pitämään itseemme kiinteästi kuuluvina, vaikkeivät sitä kuitenkaan sellaisenaan ole.
Kansamme erityispiirteinä voi havaita voimakkaan varautuneisuuden ja käytännöllisyyden. Myös tiukasti vanhasta kiinnipitämisen, joka taas on esteenä muutosvalmiudelle. Perusteellisuus, kärsivällisyys ja totuudellisuuden tarve ovat samoin vahvoina vaikuttimina kansanluonteessamme, kuten myös syvällinen ymmärryskykymme. Vakauden tarve, erityinen suhde maahan ja luontoon ovat perisuomalaisia ominaisuuksiamme.
Erityisen tärkeänä piirteenä on voimakas auktoriteettien kunnioitus, joka vie pohjaa omaehtoiselta tarkastelulta. Tämä johtaa helposti virheellisten käsitysten omaksumiseen ja tarkoituksellisten harhautusten uskomiseen sellaisinaan. Tätä on toki ollut vallitsevana kaikkialla maailmassamme aikakausien ajan, mutta suomalaisilla tämä luottamus virallisiin tahoihin on erityisen vahva piirre. Suomalaisten erityinen sokeus tämänkaltaiseen taidokkaaseen hämäykseen juontaa osaltaan tuosta voimakkaasta rehellisyyteen pyrkimisestä. Kansamme karun yksinkertainen pitäytyminen totuuteen on sinällään kunnioitettava piirre, mutta jota myös voidaan helposti manipuloida.
Nuo aiemmat elämämme voivat ylipäätään olla melkoisen vaihtelevia ja asuinpaikkamme voivat samoin vaihdella ympäri maailmaa. Tuossa omassa mainitussa tapauksessani elin tuolloin jossakin keski-euroopassa. Meillä kun ei ole ollut todellista tietoa oikeastaan mistään, niin samoin elämä ja kuolema jälleensyntymineen on ollut meille suuri arvoitus. Onhan se erityisen makaaberia, että tämä ehdottoman keskeinen asia on jäänyt spekuloinnin asteelle, uskomustasolle.
Ja yhtä lailla erikoista, että todellinen tieto näistä on pidetty poissa meiltä. Astrologiaan tarkemmin perehtyneillä on joka tapauksessa melkoisen vaikeaa jollei mahdotonta ymmärtää tätä ilman käsitystä jonkinlaisesta elämien kiertokulusta. Ehkäpä tämä on myös tärkeä pointti siinä, että astrologia on nähty aikojen kuluessa niinkin vaarallisena tiedontuojana. Tämä astrologiaan kohdistunut diskriminointi on näyttäytynyt myös nykyajassamme monenlaisina ilmiöinä.
Lehtihoroskooppien idea on eräs tällainen, ja joka on luotu hämärtämään todellista astrologiaa. Tällaiset ajanvietepohjaiset ennustelut on alunpitäen suunniteltu nimenomaan turmelemaan astrologian arvo vakavasti otettavana menetelmänä. Nykyisenä tietoisuuden avaamisen aikana todellinen tieto ei kuitenkaan pysy pimennossa. Ja vaikka pimeyden ylläpitäjät eivät ole tottuneet häviämään, niin voidaan sanoa, että aikansa kutakin.
Nyt on todella alkanut valon aika, vaikka vanha maailmamme näyttäisi kuinka uhkaavalta tahansa. Irtipäästäminen vanhasta, vallinneista mielikuvista, kaikesta joka ei ole todellista itseämme - olkaamme avoimia muutokselle. On hyvä huomata, että nykyinen muutosprojektimme ei ole mitään pikajuoksua, vaan todellista kestävyyttä vaativaa maratonia. Jos me suomalaiset emme olekaan kansana muutosvalmiudessa ensimmäisiä, niin kestokykymme ja syvällinen ymmärryksemme ovat kuitenkin superluokkaa. Loppupelissä ne ovat joka tapauksessa välttämättömiä avuja matkallamme uudistuneeseen maailmaan ja oman sisäisen Itsemme palauttamiseen,
