VESIMIEHEN AIKA

Niin sanotuissa henkisissä piireissä ja alan julkaisuissa numetään tämä aika yleensä "uudeksi ajaksi", mutta yhtä hyvin siitä voitaisiin käyttää nimeä "vesimiehen aika". Yleensä vesimiehen ajasta tulee mieleen lähinnä '60- luvun musikaali "Hair" ja sen yksi tunnetuimmista musiikkiesityksistä, jossa laulettiin: "...age of aquarius".

Vesimiehen aikakausi on saanut nimensä siitä, kun maapallo liikkuu tietyllä tavalla, jota kutsutaan huojunnaksi tai prekessioksi. Siitä aiheutuu sitten se, että kun otetaan lähtökohdaksi kevätpäiväntasauspiste, niin tämä piste siirtyy koko ajan - hitaasti mutta varmasti - taaksepäin eläinradalla. Tällä hetkellä tuo piste on kutakuinkin vesimiehen ja kalojen rajamailla, jolloin kyseinen piste on aloittamassa matkaansa vesimiehen merkissä. Kestää noin 2125 vuotta, kunnes tuo tasauspiste siirtyy vesimiehestä seuraavaan, kauriin merkkiin. Samoin kaikki muutkin eläinradan merkit kulkevat tuon samanpituisen ajanjakson kyseisessä prekessiossa. Tämän hetkinen prekessiovaihe on erityisen merkittävä, koska nyt olemme olleet tarkassa linjauksessa galaksimme keskuksen kanssa, jolloin planeettaamme on mahdollista säteillä kosmista energiaa myös linnunratamme ulkopuolelta. Seuraava samanlainen mahdollisuus koittaa vasta n. 25 600 vuoden kuluttua.

Vesimiehen symbolissa kaadetaan ruukusta vettä, toisin sanoen veden symboloimaa viisautta. Vesimiehen merkki onkin ilman elentissä, joka korostaa älyä ja ajattelua. Vesimiehen erityinen merkitys on lisäksi tieto ja tietäminen. Uranus hallitsee kyseistä merkkiä, joten se myös hallitsee tätä meidän aikaamme. Uranus on nopeitten muutosten ja vapauden / vapautumisen vertauskuva. Samoin kaikenlainen uusi tekniikka ja innovatiivinen ajattelu kuuluvat sen alaisuuteen.

Kun ajatellaan tätä prekessiota, voidaan palata takaisin aikaan ennen ajanlaskumme alkamista. Silloin alkoi edellinen aikakausi eli kalojen aika. Kalojen merkki symboloi ymmärrystä, kaiken hyväksymistä sellaisenaan, samoin mieluummin alistuminen kuin vastustaminen. Kalojen piiriin kuuluu myös kaikenlainen yhdistyminen - kollektiivinen ajattelu, varsinkin syvällinen yhteisöllisyys. Viimeiset kaksituhatta vuotta onkin ollut laajojen järjestöjen, varsinkin uskonnollisten sellaisten aikaa. Tätä kollektiivisuuden tarvetta on myös käytetty häikäilemättä hyväksi vallanhimoisten henkilöiden toimesta.

Vesimiehen aikaan siirryttäessä olemme lisääntyvästi siirtyneet vesimies/uranusmaiseen suuntaan:
Yksilöllisyys ja vapaus ovat tämän ajan teemoja. Laajat kollektiiviset liikkeet: uskonnolliset, poliittiset ja sosiaaliset, jotka olivat sopivia kalojen aikakaudella, eivät nyt yksinkertaisesti toimi. Ihmiset eivät ole niin kiinnostuneita tällaisista sitovista järjestöistä niinkuin ennen, jolloin oltiin mukana pienenä nappulana suuressa organisaatiossa ja alistuttiin ryhmäkurille. Nykyinen vesimiehen aika suorastaan huutaa: VAPAUTTA!

Totta kai vallanhaluiset johtajat ja maailman rahapiirit pyrkivät kaikin tavoin kahlitsemaan tätä vapautta, jokaisen ihmisen perusoikeutta, joka haittaa heidän omia hämäriä suunnitelmiaan. He eivät vain voi mitään vesimiehen aikaan kuuluvalle tiedon ja tiedostamisen halulle, jonka tulee olla mahdollisimman vapaata. Sen takia kaikki yritykset kontrolloida ja rajoittaa internetin käyttöä tulevat epäonnistumaan. Tämän he ovat kyllä huomanneet, mutta jotakin heidän nyt täytyy epätoivoissaan yrittää, vaikka vain muodon vuoksi. Totuus alkaa tulla vähitellen ilmi ja salailut siinä ohessa.

Vesimiehen astrologisessa symbolissa veden kaataja päästää sen kaikkien saataville ilman rajoituksia.
Vesimiehessä yhdistyvät viisaus, tiedonhalu ja idealistisuus. Internetissä ihmiset jakavat vapaasti omaa tietoaan ja kokemustaan muille - todellista vesimiehen symboliikkaa. Kyseenalaistaminen on vapauden ohella toinen tämän hetken oleellisia teemoja. Internet on vapauttamassa meitä kyseenalaistamaan monia entisiä luulojamme, koska sieltä saamme tietoa, jota ei aiemmin ollut saatavilla.

Vesimiehen ajan Uranus haastaa meitä tiedostamaan ja kysymään itseltämme: mitä minä tarkkaan ottaen haluan? Tämä on se peruskysymys, josta on hyvä lähteä liikkeelle. On syytä muistaa, että jokainen on kullakin hetkellä hänelle optimaalisessa tilanteessa. Me olemme tottuneet vertailemaan itseämme muihin, mutta tämä on aivan turhaa; kullakin on täysin oma kehitystiensä ja on ollut siitä saakka, jolloin ensi kerran inkarnoitui tälle planeetalle ja laati itselleen oman suunnitelmansa. Tästä on todellisuudessa kyse, kun puhutaan ihmiskunnan päämäärästä ja jokaisen omasta vastaavasta. Tämä kaikki kulminoituu juuri tähän aikaan, johon me olemme ihmiskuntana suunnitelleet tapahtuvaksi evoluutiomme kvanttihypyn. Voi sanoa, että tämä on meidän geeneihimme tallennettu.

Ennennäkemätön muutos, joka on meneillään, on todellinen suuri palapeli. Ihmiskunnan herääminen on monivaiheinen tapahtuma, jota voisi kuvata näytelmäksi. Näyttelijät - kaikki ihmiset - tietävät sisäisesti oman roolinsa, jonka ovat valinneet silloin aikoinaan tänne tullessaan. Me ohjaudumme intuitiivisesti, kukin ajallaan, tähän heräämisprosessiin; edelläkävijät ensin ja tämän ensimmäisen aallon vaikutuksen voimasta seuraava ryhmä jne. Samoin omat roolinsa ovat ottaneet myös tätä heräämistä vastustavat henkilöt, joita on paljon erityisesti vallanpitäjissä. Tästä kaikesta on kysymys näinä aikoina, kun vesimiehen aikakausi on alkamassa.

TIEDÄN VAIN SEN MINKÄ TIEDÄN

Oletetaan kaksi ihmistä, jotka vaihtavat mielipiteitään. Molemmilla on omat näkemyksensä asioista, melko vastakkaisetkin. Kummatkin katsovat olevansa oikeassa, omista lähtökohdistaan. Oletetaan, että paikalla on myös mahdollisimman puolueeton sivustakatsoja. Toisin, kuin mielipiteiden vaihtajat, sivustakatsoja näkee molempien voivan olla yhtä lailla oikeassa, tietyissä keskeisissä väitteissään.

Kuluu jonkin verran aikaa kyseisestä väittelystä. Sivustaseuraaja on havainnut toisen asianosaisista olleen keskeisissä asioissa oikeammassa; hän voisi sanoa henkilön olleen jopa täysin oikeassa, päätellen tällä välin esiintulleista tosiasioista. Kuluu taas aikaa ja kyseinen sivustaseuraaja huomaakin eräiden ajankohtaisten tapahtumien ja informaation perusteella, että tämä "voittanut" osapuoli ei itseasiassa niin täysin oikeassa ollutkaan, mitä aiemmin uskoi. Tämän uuden tiedon valossa molempien henkilöiden näkemykset olivat sittenkin melko yksipuoliset ja puutteelliset.

Luin aikoinaan ruotsalaisen nobel-kirjailijan Harry Martinsonin 'Kulkijan pilvilinnat" (Vägen till Klockrike), jossa eräs kirjan kulkijoista, maailmankiertäjä Sandemar selittää oman tietonsa rajallisuutta. Hän sanoo naiselle, joka ihailee hänen suurta ymmärrystään, että hänen tietonsa, joka voi näyttää monien mielestä suurelta, ei itse asiassa ole oikeastaan mitään verrattuna absoluuttiseen tietoon. Ja että se on yhtä kuin nolla prosenttia todellisesta tiedosta.

Sama asia toistuu myös Kalevalassa, jossa ihmiskuntaa edustava Joukahainen ja korkeammalla tietoisuuden tasolla oleva Väinämöinen asetetaan vastakkain. Joukahainen tietää omasta mielestään paljon erilaisia asioita, hyvä ettei kaikkea, mikä on ylipäänsä käsitettävissä. Väinämöinen, "tietäjä iän ikuinen" puolestaan osoittaa kyseiset tiedot hyvin rajallisiksi ja vaatimattomiksi. Ilmeisesti hän osoittaa Joukahaiselle jotain, joka suistaa tämän täydellisesti tolaltaan, josta hän kuitenkin toipuu.
Näin ikiaikainen tieto voi auttaa ihmiskuntaa käsittämään olemassaoloaan aivan uudella tavalla.

Kaikki meidän varmoina pitämämme tosiasiat voivat olla kuin epävarmuuden suota, kun uutta vallankumouksellista tietoa tulee yhä lisää, suorastaan tulvimalla. Tämä aika ei ole helppoa niille, jotka haluavat olla entisellään. Ihminen on tottunut aikojen saatossa turvallisuuden tarpeeseen ja kiinnittynyt erilaisiin varmuuksiin. Niistä on kehittynyt selviytymiskeino olemassaolon taistelulle. Tästä taistelusta on lopulta tullut lähes ainoa motiivi elämässä, jossa kaikki muu on jäänyt tälle alisteiseksi.

Mitä me tiedämme vaikkapa historiastamme, siis mitään muuta kuin sen, millaisena se on meille esitetty. Me emme tosiasiassa tiedä siitä sen enempää, kuin meille on annettu oikeaksi tietää. Historioitsijat kertovat tämän kaiken tosiasiana, sen sijaan jokainen historioitsija tietää vallan hyvin, kuinka historiaa aina kerrotaan tietyllä tavalla. Siitä on muodostunut konsensus ja tästä konsensuksesta poikkeavat näkemykset eivät pääse esille. Näin helppoa on muodostaa tietynlainen mielikuva kaikesta. Tunnettu tosiasia on, että voittajat kertovat historian.

Samoin voidaan ajatella tiedettämme, josta on nykyisin muodostunut oma uskontonsa. Ainoasta ja oikeasta näkemyksestä poikkeavat tuomitaan yksinkertaisesti kerettiläisiksi. Heidän tutkimuksiaan ei rahoiteta eikä oivalluksiaan ja havaintojaan huomioida millään tavoin. Näistä fantastisista havainnoista ja innovaatioista me emme voi lukea tai kuulla mistään muualta, kuin nettisivuilta. Tiedelehdet jyräävät omaa tuttua linjaansa ja tv:n satunnaiset tiede-ohjelmat käsittelevät paljolti jotain muuta, kuin varsinaista uuden ajan (nykyajan) tiedettä.

Tällä kaikella on ilmiselvä agenda ja se ei ainakaan ole ihmisten voimaannuttaminen. Voidaan ajatella, että tätä kaikkea on tapahtunut jo ainakin viimeiset vuosituhannet -  nimittäin tietyn vallan- ja kontrollinhaluisen porukan halu olla muun ihmiskunnan yläpuolella. Näin meiltä on pimitetty hyvin paljon oleellista tietoa. Mielenkiintoista on miettiä vaikkapa muinaisten mytologioiden sisältöä, esimerkiksi oma kristinuskomme. Varsinkin vanhassa testamentissa tähdennetään, kuinka meidän täytyy kunnioittaa nimenomaan jotain ULKOPUOLISTA tahoa, on se sitten milloin jokin jumalolento tai sitten vaikkapa isämme ja äitimme. Samantekevää, kunhan emme vaan kunnioita omaa tahtoamme.

Myös uudessa testamentissa on samaa henkeä, vaikkapa verrattaessa ihmiskuntaa lampaaseen, joka tarvitsee paimenta. Me olemme toisin sanoen kuin karjaa, emme vapaita ihmisolentoja. Kun nyt tarkemmin tuota ajattelee, niin sitähän se on todellisuudessa ollut: meitä on hallittu ja ohjailtu kulloistenkin valtiaiden toimesta ja me olemme mukautuneet tähän. Olemme luulleet, ettei meillä ole ollut muuta vaihtoehtoa. Toisin sanoen, nämä valtaeliitit ovat määränneet niin meidät uskomaan.

Tätä se on ollut, mutta nyt se alkaa olla loppu -  tietoisuuden suuri muutosprosessi on käynnissä, eikä sitä voi enää pysäyttää. Yhä useamman tietoisuus on alkanut laajenemaan. Tämä tapahtuu niin ulkoisesti kuin myös sisäisesti. Astrologisesti tätä kuvaa hyvin vuonna 1977 löydetty Kheiron-asteroidi Saturnuksen ja Uranuksen väliseltä kiertoradalta. Kheironin symboliikka pohjaa siis Saturnuksen (vakaus, pysyvyys) ja Uranuksen (muutos, vapaus) väliseen tekijään, jota voi kuvata sillaksi näiden planeettojen välillä - vanhan ja uuden välillä.

Juuri Kheironin löytymisen aikoihin alkoi syntyä monenlaisia vaihtoehtoparannustapoja, jotka pohjautuvat kokonaisvaltaiseen näkemykseen. Tätä Kheiron nimenomaan kuvastaa: kokonaisvaltaista muutosta eli eheytymistä. Tämä kokonaisvaltaisuus käsittää myös sellaisia elementtejä, joista vielä ei tiedetä paljoakaan. Oikeastaan Kheiron symboloi tätä uutta aikaa; ihmiskunnan todellista uudenlaista aikaa, aivan erilaista kuin mikään aikaisempi.

Emme ole useinkaan tulleet ajatelleeksi, kuinka paljon nämä auktoriteetit (uskonnot, tiede, ym) ovat säädelleet tietoisuuttamme aikojen saatossa. Se on ollut heille itsestään selvä toimintamalli ja on tänä päivänä aivan samaa. Erona entiseen on se, että nykypäivänä propagandan syytäminen onnistuu vielä paremmin ja tehokkaammin, kun on nämä nykyiset massatiedotusvälineet. Onneksi jokainen tekee viimein aina virheen. Tässä tapauksessa se virhe oli internetin saattaminen yleiseen käyttöön, jota tämä valtaporukka nyt varmasti katuu katkerasti.

Muutama vuosi sitten alkanut tietoisuuden evoluutio tulee lähivuosina mullistamaan kaiken: kaikki vanhat rakenteet, meidän tietomme omasta alkuperästämme ja todellisesta tarkoituksestamme täällä maapallolla, tieto siitä, kuinka meitä on huijattu oikein perusteellisesti...Maaplaneettamme muuttuu vähitellen sellaiseksi paikaksi, joksi se on alun alkaen tarkoitettu: todelliseksi rakkauden planeetaksi. Sen takia nyt kaikki näyttää todelliselta maailmanlopun meiningiltä. Ilman toimimattoman maailman hajoamista ei voi syntyä täysin uutta.

Ihmiskunta ei ole näihin päiviin saakka tiennyt keskeistä asiaa: Jokaisella ihmisyksilöllä on oma henkilökohtainen kehityssuunnitelmansa. Kun aikoinaan kukin yksilö ensimmäisen kerran inkarnoitui tälle vapaan tahdon planeetalle, niin samalla hän sopi oman yksilöllisen kehitystien, jonka määrä oli huipentua juuri näihin aikoihin. Toisin sanoen tämä kaikki on kuin suurta palapeliä, jonka osia me kaikki olemme; jokaisella meistä on siinä oma tärkeä roolinsa, yksilöllisen suunnitelmansa mukaan. Meidän on annettu ymmärtää, että olemme vain fyysisiä, evoluution kautta kehittyneitä yksilöitä, joiden tietoisuustaso on tällä hetkellä huipussaan. Oikeasti me olemme ikuisia valo-olentoja, jotka ovat ottaneet tämän fyysisen osan käydäkseen läpi tiettyjä vaiheita. Näinä aikoina me olemme havahtumassa tähän tosiasiaan ja alamme paluumme kohti korkeampia kehitystasoja

Todellisuudessa ei ole ollut mitään hyviksiä ja pahiksia, emme ole 'syyllistyneet' mihinkään moninaisella kehitystiellämme - toisin kuin uskonnot ovat väittäneet. Ilmeisesti tämä on se kaikkein vaikein asia ymmärtää ja sisäistää, meidät kun on saatu iät ja ajat uskomaan muuta. Olemme luoneet omat poleriteettimme: hyvän ja pahan, minän ja sinän yms. Uudenlaiset kosmiset energiat ovat pommittaneet maapalloamme viime vuodet, päämääränä uudenlaisten valmiuksien käyttöönotto. Ne ovat kohdistuneet maapallon magneettikenttään, josta taas heijastuneet omaan dna: hamme, solumme kun ovat myös magneettisia.

Monet edelläkävijät ovat tunnistaneet nuo energia-aallot kehoissaan, mutta useimmat eivät erikoisemmin ole olleet niistä tietoisia. Sen ei tarvitse merkitä sitä, että ne eivät vaikuttaisi jokaiseen meistä, joskin useimpiin vielä tässä vaiheessa vain sisäisesti ja tiedostamattomasti. Kuten sanottu nämä kosmiset energiat vaikuttavat nimenomaan kokonaisvaltaisesti. Tästä suuresta palapelistä vielä: vaikka meillä ihmisillä ei olekaan, eikä voikaan olla, mitään tarkempaa tietoa siitä, kuinka tämä suuri palapeli tulee etenemään, niin ilmeisesti tietty jumalallinen kosminen voima tietää sitäkin paremmin. Me voimme vain luottaa siihen, että muutos etenee suunnitelman mukaan.

UUDET MAHDOLLISUUTEMME

Juice Leskistä mukaillen: "...päivän valon myötä lakaisemme noen /  ilma kantaa jälleen uutta lentäjää" (biisistä  "Tanssimaa"). Saan, minkä tahdon - kuljen, minne haluan. Mutta voidaanko ihan todella, vai onko kaikki vain vakuuttelua vailla mitään pohjaa? Ihmisen potentiaalit vastaan realiteetit.

Astrologisessa symboliikassa Jupiter on meidän mahdollisuuksiemme näyttäjä - nekin kaikki aavistamattomat mahdollisuutemme, jotka otamme ehkä käyttöömme vasta joskus tulevaisuudessa.
Jupiter on ylivoimaisesti suurin aurinkokuntamme planeetta; sen sisään mahtuisivat kaikki muut planeettamme. Jupiter on roomalaisten nimimuunnos kreikkalaisten Zeukselle. Zeus oli kreikkalaisten mytologiassa ylijumala,  kokoonsa viitaten, samoin myös roomalaisille Jupiter.

Jupiter on ensimmäinen planeetta Auringosta poispäin, joka osoittaa henkilökohtaisia tarpeita kauemmas, paremminkin sosiaalisten tavoitteiden suuntaan. Jupiter syntymäkartallamme osoittaa meidän potentiaaliset lahjamme. Toki Auringon sijainti näyttää tätä myös, mutta Jupiter osoittaa meidän laajenemistarvettamme, joka aika ajoin menee myös liioittelun puolelle. Se on tällainen yltiöpäinen vieraille laitumille etsiytyvä seikkailija.

Miten Jupiter mahdollisuuksineen sitten pääsee esille elämässämme, riippuu sen naapuriplaneetasta Saturnuksesta. Saturnus renkaineen on aurinkokuntamme näkyvin taivaankappale; se on hyvä "maamerkki" satunnaisille avaruusmatkailijoille. Saturnus vastaa meidän turvallisuuden tarpeestamme, sitä voi pitää meidän maadoittajanamme.

Jupiterin mahdollisuudet elämässämme ja sen sijainnin osoittamat taipumukset pääsevät tai eivät pääse toteutumaan sen mukaan, kuinka ankarasti Saturnus vartioi turvallisuuttamme. Otamme tai emme ota riskejä, jos Saturnus meitä niin ohjeistaa. Saturnus, suuri opettaja, on samalla meidän järkevyytemme säilyttäjä.

Jupiterin kyllästämä yksilö pitää myös mukavasta elämästä, hän on antelias ja joviaali persoona. Samoin hän on helpommin valmis tinkimään periatteistaan, jos näkee tilanteessa omien etujen mahdollisuuksia. Omat edut (Jupiter) ja vastuullisuus (Saturnus).
Nämä kaksi aurinkokunnan keskiplaneettaa, jotka eivät enää ole kovin lähellä Aurinkoa, vastaavat meidän sosiaalisista tarpeistamme. Ne ovat samoin hitaampia, kuin lähempänä Aurinkoa olevat  taivankappaleet. Näin ollen ne tekevät myös vaikuttavampia kontakteja eli aspekteja muihin kohteisiin ja toisiinsa.

Kun ajatellaan ihmiskunnan kehitystä, niin tässä mielessä Jupiterin rooli uusine mahdollisuuksineen ei ilmeisesti ole ollut kovinkaan kummoista pitkiin aikoihin, tuhansiin vuosiin. Vasta vuonna 1781 löytynyt uusi planeetta Saturnuksen takaa, nimittäin Uranus muutosvoimineen, alkoi vähitellen  tuoda Jupiterille uusia mahdollisuuksia laajenemiseen.

Nyt elämme vuotta 2016 keskellä ihmiskunnan tärkeintä aikaa muutoksineen kaikkineen. Vuonna 2012 alkoi varsinaisesti aika, jota voidaan kutsua tietoisuuden evoluutioksi. Suurin osa ihmiskuntaa ei vielä ole tästä tietoinen millään lailla, silti sisäisesti kaikilla on jotain hajua. Alamme vähitellen oivaltaa kaiken nykyisen kaaoksen keskellä, että ihmiskunnalla on sittenkin mahdollisuuksia selviytyä. Eikä pelkästään selviytyä, vaan laajentaa jupitermaiseen tapaan ajatteluamme ja toimintaamme aivan uuteen suuntaan.

Jupiter kuvaa myös optimismia, sillä mahdollisuudet aukeavat vain riittävän optimismin myötä. Kaikki tämä nykymaailman raivo ja viha eivät ole sinällään kovin vakavia asioita, jos ajatellaan että ne ovat vain muutoksen sivutuotteita, joita ei näin ollen voi välttää. Ne on syytä hyväksyä sellaisinaan. Tässä kaikessa menossa tarvitaan vakaan Saturnuksen tasapainottavaa vaikutusta. On syytä jupitermaisesti luottaa tässäkin Saturnukseen.

Henkilökohtaisesti ja kollektiivisesti meillä on monia tapoja edetä tiellämme. Monet lukot alkavat aueta - nekin jotka ovat olleet kiinni ikuisuuksien ajan. Meillä voi olla vielä ennennäkemättömiä tilaisuuksia itsekullakin, vaikka juuri nyt ei siltä näyttäisi. On syytä säilyttää jupitermainen perusvire, vaikka kaikenlaisia näennäisiä takaiskuja ei voikaan välttää. Nämä Saturniset vääjäämättömyydet ovat joka tapauksessa osa tätä suunnatonta muutosta - ja samoin ylipäänsä osa elämää.

IHMINEN ON PSYYKKINEN OLENTO

Mitä ns. "tavallinen ihminen" tietää ihmisen psykologiasta? Onko maallikon  ylipäänsä tärkeää  tietää moisesta sen enempää? Eikö ole viisaampaa jättää se asiantuntijoille? Siinä muutamia ilmeisen tavanomaisia heittoja tältä alueelta. Yleisessä kielenkäytössä psykologialla ymmärretään nähtävästi lähinnä vain narsismi-käsite, joka kaiketi palvelee jonkinlaisena kattavana terminä kaikelle psykologialle.

Jos lähtökohtana kuitenkin pidetään sitä, että ihmisen todellinen olemus koostuu psyykkis-henkisestä puolesta ja fyysinen puoli on näiden seuraus, niin ymmärrämme paremmin ensin mainitun prioriteetin. Se, että olemme eläneet niin kauan fyysisesti painottuneina, unohtaen olevamme todellisuudessa henkisiä olentoja, selittää nykyiset näkemykset. Pelkästään jo Einsteinin suhteellisuusteoria ja sen jälkeinen kvanttifysiikka on  avannut aivan uusia näkymiä. Silti valtavirtatiede on jumiutunut omiin käsityksiinsä siitä, mikä on todellista ja mikä ei.

Ihmisen psyyke on avain kaikkeen muuhun. Jos meiltä ei olisi salattu tämä oikea tieto, niin ihmiskunta ja koko planeetta ei olisi näinä aikoina tässä jamassa. "Että oikein salattu", moni tavan tallaaja varmaankin kysyy. Tähän voi vastata, että tämä on vain eräs näistä historiamme aikana kätketyistä asioista, jotka vallassa olijat ovat oman valtansa säilyttääkseen nähneet hyväksi. Ja ehkä tärkein näistä.

Jos me tietäisimme, mikä merkitys, psyykkisillä lainalaisuuksilla on meille ja hyvinvoinnillemme, niin emme varmaankaan enää epäilisi sen merkitystä. Ns. "asiantuntijat" sanovat meille, että psykologia on NIIN vaikea ja suorastaan vaarallinen alue antaa se maallikoitten asiaksi. Sopii huomata tähänkin lähtökohdaksi, nuo samat vallassa olijoitten omat intressit, kuin kaikkeen muuhunkin vastaavaan.

Kun lapsi kokee elämänsä ensimmäiset epävarmuutensa, niin tästä hänelle jää pysyvä pelko. Tämä on tavallisesti jokin tarve, jota vanhempansa eivät täytä ja näin lapselle jää kuva, ettei ole riittävän miellyttävä kelvatakseen. Sitten vastaavia tulee enemmän ja hän varmistuu tästä. Nämä kokemukset opettavat lapselle, että on parasta miellyttää vanhempia ja niin hän on tällöin kelvollinen saamaan vastarakkautta. Toisaalta hän on näin myös menettänyt luottamuksensa siihen, ovatko vanhempansa kulloinkin oikeasti hyvää tarkoittavia vai pahantahtoisia, kun hän peilaa tapahtumia.

Tästä lähtee sitten jokaisen ihmisen kierre miellyttää ja kuulua porukkaan, ettei jää yksin osattomaksi jostakin. Vanhempansa, toveripiiri, opettajat, kaikki auktoriteetit antavat ymmärtää saman asian: sosiaalinen samaistuminen on ehdottoman tärkeää oman kehittymisensä takia. Samaistumisen paine on kaikkein keskeisin tekijä maailmassa. Halu tulla hyväksytyksi, kokea olevansa samaa maata, ettei kokisi olevansa hylätty. Tämä samaistumisen ja hyväksynnän tarve niin parisuhteessa kuin suuremmassakin mittakavassa on hallinnut ihmiskuntaa iät ajat.

On syytä olettaa, että tätä ihmisten yhteistä psyykkistä piirrettä johtava eliitti on osannut aina käyttää hyväkseen saadakseen ihmiset tottelemaan ja alistumaan. Tästä taas on annettu vihje, että mikä on ollut ja on yleistä, se on myös totta, joten kaikki yleinen myös perustuu lainalaisuuteen. Kuten esimerkiksi tämä sosiaalisen samaistumisen tarve: alan auktoriteettien suulla väitetään, että tämä on itsestään selvä asia ihmiselle. Että ihmisestä tulisi yhteiskuntakelpoinen ja niin edelleen. Tähän voisi kysyä, että tarvitaanko yhteisyyden ymmärtämiseen samaistumisen tarvetta, vai riittäisikö ihan tavallinen oppiminen.

Tällaiset psyykkiset oppimiset, jotka perustuvat lapsuuden kokemuksiin ovat näitä psyyken tekijöitä, jotka vääristävät suhteemme itseemme. Me emme usko itseemme, vaan muihin, jotka opettavat meitä. Tämä vie meiltä ilon ja onnellisuuden elämästämme. Lapsuuden ja myöhemmin kokemamme tunnekokemukset, kuten: pelko, viha, syyllisyys, häpeän tunne ja näiden sekasotkusta koostuva valta muihin hallitsevat meitä. Mitkä tunteet kulloinkin ovat päällä, riippuu kulloisestakin tilanteesta, joka muistuttaa meitä jostakin aiemmasta traumaattisesta vastaavasta.

Koska nämä tunteet on opittu, ne on myös mahdollista poisoppia; ei se sen monimutkaisempaa ole. Päinvastoin, kuin moni uskoo, jokainen jollain lailla järjissään oleva pystyy käyttämään tätä psyykkistä poisoppimista ja tätä kautta alkamaan todellisen henkilökohtaisen vallankumouksen.
Tällä hetkellä  on menossa todellinen tietoisuuden evoluutio, jossa uranusmaiset muutosenergiat jylläävät. Erona tavanomaiseen evoluutioon on,että tämä tapahtuu ikäänkuin nopeutettuna, joten ei kannata ihmetellä nykyistä kaaoksellisuutta maailmassa: se on vain kaiken toimimattomuuden tuhoutumista, jotta uudenlainen maailma on mahdollista.

Tässä menoamisessa itse kukin alkaa tuntemaan ja kokemaan omanlaisiaan tunteita ja tilanteita. Ne ovat merkkejä omista muutoksen tarpeista. Jokaisella on tässä palapelissä oma tehtävänsä, joka selviää vähitellen, tiettyyn itselleen sopivaan tahtiin. Kukaan ei voi määritellä toisen etenemispolkua, siinä tämä vesimiehen alkava aikakausi vapauksineen ja yksilöllisyyksineen näkyy hyvin. Mennyt kalojen aikakausi sopeutti ihmiset massatietoisuuteen, esimerkkinä uskontojen tähdentämä alistumisen hyve, vaatimukset kunnioittaa isää ja äitiä ja muita auktoriteetteja.

Meidän on aika vihdoin ikuisuuksien jälkeen ottaa käyttöön oma tahtomme, vastakohtana muiden tahtoon alistumiselle. Jokainen voi miettiä omalta kohdaltaan, kumpi vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta. Vaikka oman tahdon vaatiminen saattaisikin tuntua äkisti ottaen itsekkäältä, jopa narsistiselta, se on kuitenkin ihmisen perusoikeus. Sellaiseksi meidät tosiasiassa luotiin, ei palvelemaan muiden tarkoitusperiä. Oman tahdon käyttö ei ole pois sosiaalisuudesta tai empaattisuudesta, tosiasiassa päinvastoin. Silloin me alamme vasta todella ymmärtää itseämme ja muita.