Asiaa maailman muutoksesta, maailmamme muuttumisesta, uudesta inhimillisemmästä ajasta, astrologista symboliikkaa käyttäen.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

ENTISESSÄ ELÄMÄSSÄNI

Kierrän ympyrää


Olemme tottuneet täällä länsimaissa ajattelemaan omaa elämäämme vain yhtenä ainoana - sitten kuolema ja kaikki on ohi. Aiemmin meitä vielä ohjeistettiin uskontomme taholta katsomaan fyysisen kuolemamme jälkeiseen aikaan. Näköaloja annettiin: joko iankaikkinen tuonpuoleinen autuus tai kärsimys. Myöhemmin tätä kärsimyspuolta tuunattiin "siistimmäksi", voidaan sanoa: myyvemmäksi. Tällöin sananselittäjät alkoivat puhua epämääräisemmin käsittein tuosta ennen niin vääjäämättömästä ikuisesta pätsistä.

Nyt näyttää olevan jo edistyneempi kehitysvaihe näissä selityksissä ja jätetään entistä enemmän tilaa omalle ajattelulle. En ole seurannut kristinuskon nykyisiä trendejä sen kummemmin, mutta oletan nykyaikaan paremmin sopivan vapaamman ajattelun pyrkivän esiin myös kristinuskossa, joka on muovannut omaa kulttuuriamme hyvin perusteellisesti. Autoritaarinen tiukan ohjeistuksen aika on 
todellakin ohi, eikä tällainen enää istu nykyajan ihmiseen.

Kuitenkin yksi perusasia tuntuu painavan edelleen vaa'assa, eli yhden ainoan elämän totuus. Jälleensyntymisen mahdollisuus on näissä läntisissä uskonnoissa tabu, kuten aiemminkin. Ollaan joka tapauksessa menossa tässäkin suhteessa parempaan päin, eikä itseänikään uhkaa polttorovio ikuisen kadotuksen lisäksi, kuten joskus aiemmin olisi ollut laita.




Äkkiseltään monelle tavan ihmiselle jälleensyntymisen ajatus näyttäytyy oudolta, eikä se ihme olekaan; niin perusteellisesti tämä lainalaisuus on meiltä hämärrytetty. Muistan itsekin aikoinaan, kun erään esitelmän vetäjä tästä jälleensyntymästä kertoi, että kuinka "mystiseltä" tämä minusta silloin yht'äkkiä kuulosti. Ensimmäisenä silloin mieleeni tulivat oman uskontomme totuudet, vaikka en  ollut mitenkään erityisesti uskonnosta kiinnostunut. Niin tärkeitä oman traditiomme uskomukset vain ovat meille kaikille.

Kuitenkin tämä jälleensyntymän syklisyys on hyvin tavallinen luonnossa ja vaikkapa vuodenaikojen kierrossa: kevään jälkeen seuraa kesä, syksy ja talvi - kunnes taas palataan kevääseen. Syklisyys on samoin planeettojen ja muiden taivaankappaleiden kierrossa ilmenevä perustekijä. Kun alamme seuraamaan uhtä sun toista maailmamme ilmiötä, huomaamme tämän saman toistuvan, yhä uudelleen. Syklisyys siis ilmeisesti onkin kaikkein perustavanlaisin systeemi kaikkialla. Ajan käsite, jonka olemme oppineet käsittämään lineaarisena, aina samaan suuntaan etenevänä, onkin tosiasiassa
nimenomaan syklistä.

Jos kerran kaikki loppujen lopuksi perustuu tällaiseen kiertävään järjestelmään, niin eikö silloin tuntuisi luonnolliselta, että myös ihmisolentojen elämät olisivat samanlaista. Tosiasiassa tämä näkemys jälleensyntymisestä on säilynyt sitkeästi ihmiskunnan mielissä, vaikka sitä on pyritty monissa kulttuureissa järjestelmällisesti hävittämään. Vain hindujen ja buddhalaisten uskonnoissa se on sallittu omina versioinaan. Kun kristinusko muodostettiin joskus 300-luvulla Nikean kokouksen perustalta, niin vasta vuonna 553 keisari Justinianuksen junttaamana se voitiin saattaa laittomaksi ja rangaistavaksi vääräuskoisuudeksi.

Tämän jälkeen jälleensyntymisuskoisten täytyi vetäytyä maan alle, jottei kirkonkirous vain yllätä.
Näin paljon vallassaolijat pelkäsivät tätä näkemystä - sen avulla kun ei voi niin hyvin pelotella alamaisia kuin vaikkapa kristinuskon dogmeilla. Sillä jälleensyntymisusko on mahdollisimman oikeudenmukaista: me kierrämme elämien kierrossa niin kauan, kunnes olemme valmiita päättämään
nykyisen erillisyyskäsityksemme ja valmiita ykseyteen ja eheyteen. Tästä viime kädessä jatkuvien elämiemme kierrossa on kysymys.



Astrologia ja elämien kierto


On tosiasiassa vaikeaa kuvitella astrologian käyttöä ilman jälleensyntymisnäkemystä. Onhan se tietysti mahdollista, mutta siinä tapauksessa täytyy kyllä typistää astrologian käyttöä melkoisesti. Nykyaikana on astrologiaa pystytty laajentamaan aikalailla verrattuna menneisiin vuosisatoihin. 
Muuten, monelle saattaa olla yllätys, että uskonpuhdistaja Martin Luther hyväksyi aikoinaan astrologian varteenotettavana menetelmänä  ihmisten mielen luotaamisessa, hän vain rajasi sitä niin, ettei astrologiaa käytettäisi pelkästään oman egon tukemiseen, vaan nimenomaan terapiamenetelmänä. 

Pelkästään syntymäajan määrittäminen ja siitä aukeava syntymäkartta tukee monien elämien ajatusta.
Miksi vain tunti, pari edemmäs syntymäajassa voi saada kartan näyttämään hyvin toisenlaiselta? Miksi henkilö X:n luonteenpiirteet ja mahdollisuudet tässä ja tuossa ovat niin erilaiset verrattuna henkilö Y:hyn? Miksi monet jo hyvin nuorina omaavat tiettyjä erikoislahjoja? Miksi vesimiehen merkissä syntynyt on melkoisesti erilainen kuin ravun merkin syntymässään saanut?







Perinteinen tiede selittää nämä erilaisuudet geeniteorioiden kautta: kaikki selittyy geeneillä. Jos näin olisi, miksi sitten saman perheen lasten erilaisuudet? Tämä taas selitetään kaiketi isovanhempien vaikutuksella. Shakespearen Kuningas Learia mukaillen: "Tähdet, taivaan tähdet merkitsevät luonteemme ja tiemme; muuten sisarukset eivät voisi muodostua vastakohdikseen kuin yö ja päivä". Geeneillä on selvästi oma osuutensa perimässä, mutta ne eivät ohjaa elämää, kuten virallinen tiede on väittänyt. Nykyaikaisen tieteen tutkimukset ovat tämän kyllä näyttäneet kyllin selvästi.

"Tämä geeni aiheuttaa syöpää" ja "tämä geeni aiheuttaa parkinsonin tautia" - yleisiä väitteitä tätänykyä. Todellisuudessa meillä kaikilla on jokin sairausgeeni latenttina sisällämme, kuitenkin vain murto-osalla se puhkeaa sairaudeksi. Minä itse olen hyvä esimerkki henkilöstä, josta on tosi vaikeaa johtaa tiettyjen erikoisominaisuuksien siirtymistä sukupolvien välillä. Samanlaisia "poikkeustapauksia" on tosiasiassa vaikka kuinka paljon.



Jälleensyntymä ja karman laki


Ihmiset ovat todelliselta olemukseltaan ikuisia sieluja, eivät erillisiä olentoja, eristyksessä kaikesta muusta olevia, kuten me olemme oppineet tuntemaan ja käsittämään. Aikoinaan ihmiskunta alkoi  
kuitenkin eriytymään aiemmasta yhtenäisyyden tilastaan, koska tietyt pimeät voimat omine tiedemiehineen halusivat niin. Kaiketi, saadakseen ihmiskunnan näin valtansa alle, tämä klikki sai kaikenlaisilla pimeillä toimillaan ihmiskunnan energiat laskemaan yhä alemmas. 

Ihmiskunta saatiin eriytymään polarisoimalla kaiken, luomalla geenimanipulaation avulla erilliset sukupuolet, eriyttämällä atomin osat toisistaan. Positiivisesti varautuneen protonin ja negatiivisesti varautuneen neutronin, joista edellinen vastaa miessukupuolta ja jälkimmäinen naissukupuolta. Silloin, Atlantiksen korkeakulttuurin aikaan myös tiede oli korkealla tasolla.

Näin ihmiset omaksuivat vähitellen vastakohtaisuudet tajuntaansa: hyvä ja paha. mies ja nainen, valo ja pimeys, elämä ja kuolema. Varsinkin käsitys, että jokin on hyväksyttävää ja jokin taas ei, sai aikaan syyn ja seurauksen käsitteen ihmiskuntaan. Ihmisten tajunnan laskiessa matalille tasoille, eettisesti haitalliset ilmiöt lisääntyivät. Ristiriidat jäivät ihmisten sisälle, niin ettei niitä voitu enää suorittaa vomassaolevassa elämässä, vaan tämä ristiriita eli karma siirtyi seuraaviin inkarnaatioihin. Tietoisuuden vähetessä myös keinot käsitellä sisäisiä ongelmia loppuivat.

Sen sijaan, että oltaisiin pyritty katsomaan omia tunteita ja eri ilmiöitä sellaisenaan, luotiin arvojärjestelmä siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä tuomittavaa. Näin luotiin moraalinen vastakohtaisuuksiin perustuva käsitys hyvästä ja pahasta. Ei enää ymmärretty, että nyt pahaksi katsottava voi osoittautua tietyssä vaiheessa lopulta hyväksi. Että rajanveto näihin on todellisuudessa mahdotonta. Raamatussa tämä on esitetty jotensakin, että: "...ja näin laki tuli Jumalan ja ihmisen väliin".








Karman laiksi nimetty syyn ja seurauksen laki on myös hämärtynyt sisällöltään, jolloin se on nähty lähinnä rangaistukseen ja palkitsemiseen perustuvana käytäntönä: Kun teet hyviä tekoja, seurauksena on onnellinen seuraava elämä ja pahoja tekoja seuraa rangaistus seuraavissa elämissä. Tällaisenaan ymmärrettynä kyseinen järjestelmä on melkoinen väärinkäsitys tai ainakin pahasti yksinkertaistettu.
Noin ollen se merkitsisi, että kun olet vammainen tässä elämässä, niin olet tehnyt jotakin väärää jossakin edellisessä elämässä. Ei se todellakaan juuri noin tarvitse mennä; on monia erilaisia variaatioita, kuinka eletyn elämän jälkeen tehdään seuraavaan elämään oma erityinen suunnitelma.

Moni voi ottaa ennen seuraavaa elämää kovaltakin tuntuvan elämän itselleen pelkästään kehittyäkseen riittävästi, sillä näin me opimme perusteellisemmin jonkin asian. Kyse on nimenomaan sisäisestä asioiden oppimisesta ja hyväksymisestä. Kaikki tämä ulkoinen saavutuksineen kaikkineen on vain rekvisiittaa - tärkeintä on oppia hyväksymään itsensä sellaisenaan. Tätä kautta kaikki muukin näyttäytyy suopeammassa valossa meille, joka taas tuo myönteistä palautetta myös käytännössä. Tämä syyn ja seurauksen laki on käsitetty melkoisen vääristyneessä muodossa myös hinduilla kastijärjestelmineen. Tottakai tässäkin on ollut ymmärrettävästi mukana valtaeliitin juonet asioitten tietoisessa vääristelyssä oman valtansa pönkittämiseksi.



Uusi aika - uudenlainen ajattelu


Elämme kokonaan uudenlaista aikaa tätänykyä, vaikka ulkoiset tapahtumat ja maailman meno kertoisivat muuta. Tietysti kosmiset lainalaisuudet pätevät edelleen sellaisinaan, samoin varmasti myös syyn ja seurauksen laki. Vastaavuuden laki on samoin edelleen voimassa - tietyn laatuista seuraa samanlaatuinen. Sen sijaan näihin sisältyvä näkemys hyväksyttävästä ja paheksuttavasta on menettämässä entistä yksipuolista merkitystään. Nykyinen tietoisuuden evoluutio on palauttamassa tietoisuuteemme monia vanhoja totuuksia, jotka on unohdettu. Olemme heräämässä viimein ruususen pitkästä univaiheesta kaikilla osa-alueilla, kokonaisvaltaisesti.

Ihmiskunta on oivaltamassa pikkuhiljaa, että kukaan ei tässä kaikessa sekamelskassa ole sen pahemmin syyllinen; oikeasti ei ole voittajia ja häviäjiä. Meillä on vain ollut kaikkine menneine eläminemme toivoton taistelu selviytymisestämme usein mahdottomissa tilanteissa. Jokaisella sielulla on varmasti tarpeeksi asti "pahoja tekoja", aiheutettuja ja saatuja, menneissä elämissään. Jos tämä elämä olisikin iisimpi ja niin muodoin hyväksyttävämpi, niin menneisyydestä kyllä löytyy itse kullakin mihin tahansa myyvään kauhutarinaan kelpaavaa matskua.

Tieto, että jälleensyntymisjärjestelmä on todellisuutta, muuttaa asennoitumistamme moniin keskeisiin asioihin. Kun tiedämme, että palaamme tänne seuraavassa elämässä, ehkä muutaman kymmenen vuoden tauon jälkeen, muuttuu myös ajattelumme omasta vastuustamme maailmamme tilaa kohtaan.
Meille ei enää olekaan aivan yhdentekevää, millaiseen jamaan maailma jää kuollessamme, koska palaamme tänne pian uudelleen. Tästä todellakin huomaamme, miten oikeudenmukaista tämä on:
saamme sen mitä tilaamme. Syyn ja seurauksen laki.

Emme enää tarvitse auktoriteetteja, jotka kylvävät tuomitsemisen ja syyllistämisen siemeniä vastaanotettavaksemme. Raamatun sana synti merkitsee esimerkiksi kreikan kielessä suunnilleen: "olla osumatta pisteeseen", toisin sanoen, olla osumatta maaliin. Olla osumatta keskukseen. Emme ole osuneet omaan keskukseemme, jolloin pääsisimme takaisin eheyden tilaan, pois erillisyydestä. Synti-sanalla ei ole selvästikään Raamatussa tarkoitettu epäeettistä toimintaa, vaan nimenomaan elämistä erillisyydessä. Siispä takaisin taivaalliseen ykseyden ja eheyden tilaan






Näin me olemme tarvinneet jälleensyntymisjärjestelmän karmanlakeineen, saattaaksemme itsemme viimein takaisin tasapainoon. Nykyinen muutoksen ja kaaoksen maailma on osa tuota prosessia: kaiken täytyy ensin hajota, jotta uuden kautta entinen saadaan tasapainon tilaan. Me teemme aina ennen seuraavaa syntymäämme tiettyjä sitovia sopimuksia tietynlaisine tapahtumineen. Nämä ovat niitä sovituksia ja tasapainotuksia edellisistä elämistä. Lisäksi me tuolloin näemme ikäänkuin monitorista seuraavan elämämme tärkeimmät tapahtumat etukäteen. Tällä me kaiketi myös varmistamme, että olemme täysin tietoisia hyväksyessämme seuraavan elämämme kolkotkin tapahtumat.

Jotta tämä show voisi jatkua tämän kaltaisena, asiaan kuuluu, että kaikki mennyt pyyhkiytyy meidän tietoisuudestamme mahdollisimman täydellisesti uuteen elämään mentyämme. Kuitenkin me muistamme jotakin epämääräistä aivan pieninä ollessamme, tästä osoituksena pienten lasten odottamattomat tokaisut, tyyliin: "Et sinä ole minun oikea isä/äiti". Hyvin pian lapsi unohtaa nämäkin menneet kuvajaiset muististaan. Nykyisin käytetään terapiamenetelmänä regressiotekniikoita, joilla asiakas palauttaa edellisiä elämiä mieleensä. Lisäksi on olemassa lukuisia ihmisiä, jotka omaavat erikoistaitoja, palauttaen tarvittaessa itse omia menneisyyden tapahtumiaan.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että me olemme vasta aloittamassa erilaisten uusien ja oudoilta tuntuvien menetelmien ja kykyjen käyttöönottoa, johon menneisyyden palauttamiset osaltaan kuuluvat. Olemme todellakin parhaillaan mukana varsinaisessa evoluution vallankumouksessa.






























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti