Kyseenalaistamisen taide
Tiedän vain sen, minkä kulloinkin tiedän. Tänään olen varma tietyistä asioiden oikeasta laadusta. Näen ne selvänä ja kirkkaana. Kun joku väittää muuta, pidän niitä lähtökohtaisesti virheellisinä näkemyksinä. Minulla on mielestäni riittävästi todisteita tähän. Kuitenkin kummallakin on kokonaisuuden kannalta katsoen vajavaisesti todellista tietoa kyseisistä asioista. Tähän ilmeisesti filosofi Sokrates viittasi kommentissaan: "Ainoa minkä tiedän, on etten mitään tiedä - monet eivät tiedä edes sitä". Ehkä minulla on joistakin asioista enemmän taustatietoa kuin jollakin toisella, kokonaisuuden kannalta ilmeisesti kuitenkin vajavaisesti.
Me voimme kiittää kaikkivaltiasta (tai sitten itseämme, miten vain) jokaisesta päivästä, jolloin olemme viisaampia kuin eilen. Elämme sellaista erikoista aikaa, joka on ainutlaatuista koko ihmiskunnan historiassa. Olemme ihmiskuntana juuttuneet pääasiassa selviytymiseen ja se on sitonut meidät tiukasti matriisiin, jonka ulkopuolella olemme nähneet vain uhkaa. Tommy Tabermannia mukaillen:"Miksi nurkassa kyyhötät ihmisen lapsi, etkö näe sellissä olevaa aukkoa?"
Olisi syytä hokea yhä uudelleen: "kyseenalaista tämä, kyseenalaista tuo... ja tuo". Tällä hetkellä, kesäkuun puolivälissä, on tällainen harvemmin osuva astrologinen planeetta-aspekti taivaalla - nimittäin Saturnuksen ja Neptunuksen kova, kriittinen neliö. Tämä kuvio, joka on tällä kertaa pitkään voimassa eli koko kesän ajan, kuvaa nimenomaan kyseenalaistamisen taitoa, vieläpä hyvin syvällisessä muodossa.
Tällä hetkellä, tässä maailman ajassa kyseinen kuvio kertoo omalla tavallaan enemmän kuin tuhat sanaa. Maapallo ja sen sivilisaatio on samojen kosmisten lainalaisuuksien alainen kuin kaikki muukin avaruuden universumeissa. Parhaillaan etenevä ihmiskunnan ja planeettamme syvä muutosprosessi on täsmälleen tuon planeettakuvion mukaisessa tilanteessa. Saturnuksen ilmaisema todellisuus lainalaisuuksineen ja toisaalta Neptunuksen äärettömät mahdollisuudet tajunnanlaajennuksineen.
Saturnuksen ilmaisema totuudellisuus ristikkäin Neptunukseen myös sisältyvän huijaus-mentaliteetin kanssa. Mikä on totta ja mikä taas harhaa?
Tämä aspekti kertoo, kuinka meitä johdatetaan tällä hetkellä kaikin tavoin tiedostamaan ja kyseenalaistamaan. Elämme vahvaa muutoksen aikaa, jolloin helpoin tie olisi vain mennä mukaan
tähän muutosleikkiin, nähden tämän ja tuon omaksumamme "tosiasian" pelkkänä vääristymänä. Ikäänkuin harha on totta ja totuus on harhaa. Mikä on tosiasiassa totuus kaikessa väitetyssä totuudessa, johon meidät on valtaeliitin toimesta läpi vuosituhansien ajan johdatettu? Siihen meitä johtaa Saturnuksen ehdoton, lahjomaton totuudellisuuden vaatimus - totuus ja vain totuus.
Neptunus puolestaan johdattelee meitä omaksumaan uusia, erilaisia käsityksiä todellisuudesta.
Näin Saturnuksen ilmaisemat lainalaisuudet ovat samalla myös mahdollista nähdä eri tavalla kuin ennen. Kun nyt tänään olen huomannut jotain, joka muuttaa olennaisesti eilispäivän käsitystäni jostain entisestä totuudestani, minun tarvitsee vain hyväksyä tämä uusi käsitykseni. Kysymys kuuluukin, että olenko valmis tähän, vaikka kaikki faktat tuntuvatkin tuohon uuteen suuntaan viittaavan. Vai olenko liikaa sidottu joihinkin lujassa oleviin periaatteisiini, jotka tuovat itselleni turvallisuuden tunnetta. Samoin saatan olla liikaa sitoutunut valtamielipiteisiin asioista, jolloin en usko omia silmiäni ja aivojani, vaan nojaudun mieluummin ylempiin auktoriteetteihin ja heidän mielipiteisiinsä, jotka peitetään tavallisesti tiedon ja tieteen valepukuihin.
Luovuutta ja mielikuvituksen maailmaa pidämme yleensä varsinaisten taiteilijoiden omaisuutena, johon ei tavisten pidä pahemmin laittautua. Tämä käsitys kuitenkin on todella syytä kyseenalaistaa heti alkuunsa. Inspiraatiota, mielikuvitusta ja luovuutta tarvitaan kaikessa meille uudessa ja tuntemattomassa. Kun meille tulee vastustamaton muutoksen tarve, silloin on hyvä käyttää näitä loputtomia reservejämme. Voimme tällöin heittäytyä lapsenomaiseen leikillisyyteen, aitoon villiin menoon - jos emme tohdi aivan heti julkisesti, niin ainakin mielessämme ja omissa oloissamme ollen. Silloin ilmennämme itseämme erilaisella tavalla ja voimme saada sitä kautta inspiraatioita ja uusia ideoita.
Meillä kaikilla on tosiasiassa valtava potentiaali käytössämme, eikä sillä ole varsinaisesti tekemistä sen kanssa, olemmeko varakkaita tai varattomia, nuoria tai vanhoja, oppineita tai oppimattomia.
Olemme sopeutuneet tyytymään olemassaolevaan ja kuvittelemaan ihmisen mahdollisuuksia tämän tutun maailmamme rajoissa. Valtablokki kannustaa kernaasti meitä tähän - ettemme vain huomaa muunlaisten mahdollisuuksien olevan ulottuvillamme. Että jatkaisimme yhtä ja samaa selviytymismalliamme yksipuolisena tapana. Ettemme huomaa, että lainalaisuuden mukaisesti me saamme sen mihin kiinnitämme huomiomme.
Kun pitäydymme entiseen tapaan turvallisuushakuisessa selviytymismallissamme, voimme olla varmoja siitä, että moni ulottuvillamme oleva kiinnostava ja meitä todella palkitseva jää sivuun.
Miettiessämme keinoja tämän matriisimme murtamiseen, silloin voimme alkaa kyseenalaistamaan joitakin tavanomaisia asioita elämässämme, jotka eivät ehkä enää tosiasiassa edes meitä kiinnosta.
Se taas voi avata meissä monia muita kyseenalaistamisen kohteita, jotka edistävät puolestaan uusien oivallusten tavoittamista.
Oleellista on, että huomaamme ikäänkuin uudelleen lapsenomaisen luonnollisen ilon itsessämme, emmekä jähmety tavanomaisuuden suohon. Sanalla sanoen, olemme elämässämme entistä inspiroituneempia, huolimatta arkisista ulkoisista tekijöistä, jotka nekin ovat ehkä helpommin muutettavissa inspiraation ja luovuuden kautta. Hyviä luovuuden puuskia!
Olisi syytä hokea yhä uudelleen: "kyseenalaista tämä, kyseenalaista tuo... ja tuo". Tällä hetkellä, kesäkuun puolivälissä, on tällainen harvemmin osuva astrologinen planeetta-aspekti taivaalla - nimittäin Saturnuksen ja Neptunuksen kova, kriittinen neliö. Tämä kuvio, joka on tällä kertaa pitkään voimassa eli koko kesän ajan, kuvaa nimenomaan kyseenalaistamisen taitoa, vieläpä hyvin syvällisessä muodossa.
Tällä hetkellä, tässä maailman ajassa kyseinen kuvio kertoo omalla tavallaan enemmän kuin tuhat sanaa. Maapallo ja sen sivilisaatio on samojen kosmisten lainalaisuuksien alainen kuin kaikki muukin avaruuden universumeissa. Parhaillaan etenevä ihmiskunnan ja planeettamme syvä muutosprosessi on täsmälleen tuon planeettakuvion mukaisessa tilanteessa. Saturnuksen ilmaisema todellisuus lainalaisuuksineen ja toisaalta Neptunuksen äärettömät mahdollisuudet tajunnanlaajennuksineen.
Saturnuksen ilmaisema totuudellisuus ristikkäin Neptunukseen myös sisältyvän huijaus-mentaliteetin kanssa. Mikä on totta ja mikä taas harhaa?
Tämä aspekti kertoo, kuinka meitä johdatetaan tällä hetkellä kaikin tavoin tiedostamaan ja kyseenalaistamaan. Elämme vahvaa muutoksen aikaa, jolloin helpoin tie olisi vain mennä mukaan
tähän muutosleikkiin, nähden tämän ja tuon omaksumamme "tosiasian" pelkkänä vääristymänä. Ikäänkuin harha on totta ja totuus on harhaa. Mikä on tosiasiassa totuus kaikessa väitetyssä totuudessa, johon meidät on valtaeliitin toimesta läpi vuosituhansien ajan johdatettu? Siihen meitä johtaa Saturnuksen ehdoton, lahjomaton totuudellisuuden vaatimus - totuus ja vain totuus.
Neptunus puolestaan johdattelee meitä omaksumaan uusia, erilaisia käsityksiä todellisuudesta.
Näin Saturnuksen ilmaisemat lainalaisuudet ovat samalla myös mahdollista nähdä eri tavalla kuin ennen. Kun nyt tänään olen huomannut jotain, joka muuttaa olennaisesti eilispäivän käsitystäni jostain entisestä totuudestani, minun tarvitsee vain hyväksyä tämä uusi käsitykseni. Kysymys kuuluukin, että olenko valmis tähän, vaikka kaikki faktat tuntuvatkin tuohon uuteen suuntaan viittaavan. Vai olenko liikaa sidottu joihinkin lujassa oleviin periaatteisiini, jotka tuovat itselleni turvallisuuden tunnetta. Samoin saatan olla liikaa sitoutunut valtamielipiteisiin asioista, jolloin en usko omia silmiäni ja aivojani, vaan nojaudun mieluummin ylempiin auktoriteetteihin ja heidän mielipiteisiinsä, jotka peitetään tavallisesti tiedon ja tieteen valepukuihin.
Luovuuden valtakunta
Olemme olleet erillisyyden vallassa ikuisuudelta tntuvan ajan ja tämä on lukinnut meidät tiukasti karsinaan, josta ei hevin tunnu pääsevän pois. Kuten filosofi Ludwig Wittgenstein totesi, että mielemme rajat ovat todellisuutemme rajat. Lapsina me leikimme mitä ihmeellisimpiä leikkejämme, löysimme jatkuvasti jotain uutta ja inspiroivaa. Sitten sopeuduimme ympäröivään kollektiiviin kaikenlaisten sääntöjen alkaessa täyttää mielemme. Aloimme yhä enemmän ajatella tekemisiämme ja ajatteluamme yleisten sopivaisuussääntöjen puittessa. Saturnus rajoineen, vakaumuksineen ja vastuineen alkoi vähitellen sitoa meitä ja menetimme näin luontaisen taipumuksemme luovuuden ilmentämiseen itsessämme.
Neptunus ilmentää jotain muuta kuin olemme aiemmin oppineet, jotain jota ei niin vain voi määritellä; se on kaikkien rajojen ja määritelmien ulottumattomissa. Yksilöt, joilla jo syntymäkartoissaan on vahva Neptunus, ymmärtävät tai paremminkin tuntevat tämän Neptunus-efektin, koska se on nimenomaan tunneplaneetta, kuten myös Venus ja Kuu. Neptunuksen rooli on vain näitä taivaankappaleita monipuolisempi ja voisi sanoa mystisempi.
Neptunus vaikuttaa helposti hyvin paradoksiselta vaikutuksiltaan. Sillä on erityisen suuri skaala -
alemmilla tasoillaan se näyttäytyy kaikenlaisina vilpistelyinä ja huijauksina, samoin itsepetoksina. Korkeammilla tasoilla se taas ilmentää ihanteellisuutta ja pyrkimystä ykseyteen ja eheyteen, vaikka nykytasollamme me helposti koemme sen konkreettiset vaikutukset enemmänkin hajauttavina. Inspiraation ja luovuuden lähteenä me kuitenkin voimme kokea sen vaikutuksen nykyiselläänkin.
Neptunus ilmentää jotain muuta kuin olemme aiemmin oppineet, jotain jota ei niin vain voi määritellä; se on kaikkien rajojen ja määritelmien ulottumattomissa. Yksilöt, joilla jo syntymäkartoissaan on vahva Neptunus, ymmärtävät tai paremminkin tuntevat tämän Neptunus-efektin, koska se on nimenomaan tunneplaneetta, kuten myös Venus ja Kuu. Neptunuksen rooli on vain näitä taivaankappaleita monipuolisempi ja voisi sanoa mystisempi.
Neptunus vaikuttaa helposti hyvin paradoksiselta vaikutuksiltaan. Sillä on erityisen suuri skaala -
alemmilla tasoillaan se näyttäytyy kaikenlaisina vilpistelyinä ja huijauksina, samoin itsepetoksina. Korkeammilla tasoilla se taas ilmentää ihanteellisuutta ja pyrkimystä ykseyteen ja eheyteen, vaikka nykytasollamme me helposti koemme sen konkreettiset vaikutukset enemmänkin hajauttavina. Inspiraation ja luovuuden lähteenä me kuitenkin voimme kokea sen vaikutuksen nykyiselläänkin.
Luovuutta ja mielikuvituksen maailmaa pidämme yleensä varsinaisten taiteilijoiden omaisuutena, johon ei tavisten pidä pahemmin laittautua. Tämä käsitys kuitenkin on todella syytä kyseenalaistaa heti alkuunsa. Inspiraatiota, mielikuvitusta ja luovuutta tarvitaan kaikessa meille uudessa ja tuntemattomassa. Kun meille tulee vastustamaton muutoksen tarve, silloin on hyvä käyttää näitä loputtomia reservejämme. Voimme tällöin heittäytyä lapsenomaiseen leikillisyyteen, aitoon villiin menoon - jos emme tohdi aivan heti julkisesti, niin ainakin mielessämme ja omissa oloissamme ollen. Silloin ilmennämme itseämme erilaisella tavalla ja voimme saada sitä kautta inspiraatioita ja uusia ideoita.
Meillä kaikilla on tosiasiassa valtava potentiaali käytössämme, eikä sillä ole varsinaisesti tekemistä sen kanssa, olemmeko varakkaita tai varattomia, nuoria tai vanhoja, oppineita tai oppimattomia.
Olemme sopeutuneet tyytymään olemassaolevaan ja kuvittelemaan ihmisen mahdollisuuksia tämän tutun maailmamme rajoissa. Valtablokki kannustaa kernaasti meitä tähän - ettemme vain huomaa muunlaisten mahdollisuuksien olevan ulottuvillamme. Että jatkaisimme yhtä ja samaa selviytymismalliamme yksipuolisena tapana. Ettemme huomaa, että lainalaisuuden mukaisesti me saamme sen mihin kiinnitämme huomiomme.
Kun pitäydymme entiseen tapaan turvallisuushakuisessa selviytymismallissamme, voimme olla varmoja siitä, että moni ulottuvillamme oleva kiinnostava ja meitä todella palkitseva jää sivuun.
Miettiessämme keinoja tämän matriisimme murtamiseen, silloin voimme alkaa kyseenalaistamaan joitakin tavanomaisia asioita elämässämme, jotka eivät ehkä enää tosiasiassa edes meitä kiinnosta.
Se taas voi avata meissä monia muita kyseenalaistamisen kohteita, jotka edistävät puolestaan uusien oivallusten tavoittamista.
Oleellista on, että huomaamme ikäänkuin uudelleen lapsenomaisen luonnollisen ilon itsessämme, emmekä jähmety tavanomaisuuden suohon. Sanalla sanoen, olemme elämässämme entistä inspiroituneempia, huolimatta arkisista ulkoisista tekijöistä, jotka nekin ovat ehkä helpommin muutettavissa inspiraation ja luovuuden kautta. Hyviä luovuuden puuskia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti