Saturnuksen ja Uranuksen kolmio-aspekti - hallittu muutos
MUUTOS JA VAKAUS...VAPAUS JA VASTUU...nämä perustavanlaatuiset tekijät ovat avainasemassa maailmassa yleensäkin, ja erittäinkin nyt, kun raju muutos vyöryy kaikkialla. Pidelkää hatuistanne kiinni! (joka on muuten Saturnusta ja vakautta..?)
Oheisessa kartassa ja tämän hetken energeettisyydessä kiinnittyy erityinen huomio pysyvyyden planeetan Saturnuksen ja muutoksen planeetan Uranuksen keskinäiseen kolmio-aspektiin. Tämän aspektin vaikuttavuusalue kattaa koko toukokuun. Edellisen kerran sama tilanne oli vuodenvaihteen tienoilla ja syksyllä Saturnuksen jo edetessä ne kohtaavat vielä uudelleen. Nämä tällaiset vähän väliä-kohtaamiset vajaan vuoden sisällä selittyvät Saturnuksen kevään ja kesän kestävällä perääntymisellä jousimiehessä, joka oheisessa kartassa on meneillään (punainen R-merkki).
Kyseinen kolmio-aspekti on harmoninen, joka kertoo omalla tavallaan tästä ajasta, ja joka totta vieköön hurjine muutosvaikutuksineen ei äkkiseltään tasapainosta kerro. Todellakin, vaikka maailmanlopun pasuunat toitottavat kovaäänisesti, niin nyt tuo useasti toistuva hallitun muutoksen planeetta-aspekti näyttää kuinka jokin määrittelemätön tasapainon säilyttäjä on taustalla pitelemässä kaikkea hallinnassa. Se voidaan selittää erityisesti sillä, että me ihmiskunta olemme tehneet sisäisesti päätöksen todellisesta muutoksesta Maapallolla, ja jota mikään tekijä ei voi enää horjuttaa.
Siitä taas ylläolevassa kartassa kertoo Pluton ja Juno-asteroidin yhtymä kauriissa. Pluto kuvaa, paitsi alemmalla tasolla hallinnan ja vallan halua, niin perimmältään todellista transformaatiota - peruuttamatonta uusiutumista Fenix-linnun tavoin tuhkasta nousten. Juno puolestaan kertoo sitoutumisesta ja omistautumisen tahdosta. Joten tuo yhtymä kertoo kollektiivisesti nähtynä ihmiskunnan suuresta sitoutumisen halusta tähän kaiken mullistavaan muutosprosessiin. Yhä useampi ihmisyksilö on heräämässä tähän myös tietoisella tasollaan, kun se oli vielä muutama vuosi sitten vain tietyn ydinjoukon tiedostama.
Meillä kaikilla on ollut aina syvällä sisimmässämme tieto tästä suuresta taajuusmuutoksesta maailmassa. Se on vain hautautunut monen muun alle mielemme kerroksissa. Kuitenkin voidaan kysyä, miten paljon tämä kollektiivinen visio on alitajuisesti vaikuttanut näihin moniin maailmanlopun saarnaajien käsityksiin, saaden heillä omanlaisensa versiot. Sinänsä ilmeisen totta, että vallinneen maailman päättymisestä alempine taajuuksineen ja järjestelmineen tässä muutoksessa voidaan hyvin puhua. Sen sijaan lopullinen tuho ja peruuttamaton hävitys ei tule tapahtumaan, koska ihmiskunta on näin yhteisesti päättänyt. Sitä vastoin on tapahtumassa kuvaamattoman voimakas valon voiman laajentuminen ja viimein kaiken negatiivisuuden poistuminen planeetaltamme.
Vapaus ja vastuun tunto
Tuossa Saturnuksen ja Uranuksen kolmiossa on muutoksen ja vakauden lisäksi myös muita elementtejä, kuten Uranuksen välittämä vapaus ja Saturnuksen vastuun tunne. Kun suomme itsellemme lisää vapautta jossakin, niin silloin myös vastuumme tässä asiassa täytyy ottaa erikoisesti huomioon. Näiden tasapaino vahvistaa samalla omaa tasapainoamme. Nämä ovat kosmisia lainalaisuuksia kaikki, sillä tasapainosta viime kädessä on kaikessa kyse. Kuitenkin nuo eri tekijät ovat kaiken aikaa liikkeessä, joten ei ole mitään absoluuttista lopullista harmoniaa, vaan voisi sanoa, että pelkästään tasapainohakuisuutta.
Kauan vallinnut muutokseton tilanne vaatii viimein muutosta, ja tapahtunut muutosprosessi täytyy taas vakauttaa - josta samaten tulee ennenpitkää pysyvä tila. Tämä puolestaan vaatii uudelleen jonkinlaista perusteellisempaa muutosta. Ilmeisesti tämä on maailmankaikkeuden tavanomainen toimintamalli, johon sopii nykyinen raju muutos kauan vallinneen pysähtyneisyyden jälkeen. Ne aiemmat näennäiset "muutokset" maailmassamme eivät todellisuudessa ole sitä olleet.
Muutoksen vaikuttimena on tavallisesti vapautumisen halu jostakin ahdistavasta ja kahlitsevasta. Yleensä vastustamme lähtökohtaisesti vähänkään merkittävämpää muutosta elämässämme. Olemme niin kiinni turvallisuuden tarpeessamme. Tutut turvalliset tottumuksemme ja tapamme ovat estäneet meitä toteuttamasta vaihdoksia elämässämme vapaaehtoisesti. Jolloin alitajuinen paine vaihteluun ja johonkin muuhun kuin tavanomaiseen johtaa lopulta tietynlaiseen ohjautumiseen tähän suuntaan. Meitä ikäänkuin tönäistään liikahtamaan, vastustuksestamme huolimatta. Tällöin jokin ulkoinen äkillinen tapahtuma toimii tällaisena välikappaleena.
Sama on myös kollektiivisesti, kun olemme jämähtäneet kauan vallinneeseen järjestelmään, kuten maailmassamme on tapahtunut. Meitä ohjailleet ja tietoisuuttamme tukahduttaneet vallantahtoiset järjestöt omine agendoineen ovat kaikin keinoin estäneet ihmiskuntaa ottamasta omaa itsestäänselvää oikeuttaan vapauteen. Meitä on järjestelmällisesti kontrolloitu ja manipuloitu pelkoon perustuvilla signaaleilla, että pelkäisimme vastustaa sortoa ja vapautemme riistämistä; eli orjuutettu ihmiskuntaa eri tavoin. Ja naamioitu tämä näyttämään jonkinlaiselta luonnolliselta kehityksltä, luonnonlailta.
Tulee mieleen Benjamin Franklinin kuuluisat sanat, jotka kuulemma on tallennettu vapaudenpatsaan jalustaan. Siitä on useita variaatioita, mutta sisältö on kuitenkin: "Saadaksemme jonkin verran turvallisuutta vapauden kustannuksella, ei tulla saamaan kumpaakaan, vapautta eikä turvallisuutta."
Tämä voidaan myös tulkita, että luovuttamalla vapautensa saadakseen turvallisuutta, menetetään tosiasiassa samalla myös turvallisuus.
Franklin oli joidenkin muiden ohella toteuttamassa aikoinaan ideaa uudesta Amerikan liittovaltiosta.
Hän joutui kuitenkin taistelemaan oman itsenäisen valtion keskuspankin puolesta Britannian johtavia pankkiireja vastaan, jotka halusivat kaapata sen itselleen. Näin nämä ahneet rahapohatat olisivat päässeet alistamaan uutta liittovaltiota ja sen virallista hallintoa mielin määrin, kuten tällöin jo alistivat Britannian hallintoa velan ottamisella ja koron kiskonnalla. Koska Franklin kumppaneineen vastusti näiden ehdotuksia ja maanitteluja, luotiin sinne sota, jonka Franklinin joukot lopulta voittivat. Tässä taustaa tuolle tunnetulle lauseelle.
Samalla se kuvaa tätä vapaus-turvallisuus asetelmaa, joka on samantyyppisenä esiintynyt aina, erilaisine variaatioineen. Yleensäkin turvallisuus on se iskusana, jolla vallanpitäjät ovat pyrkineet hämäämään ihmisiä. Sitä on käytetty viemään meiltä oikeuksiamme ja todellista vapauttamme. Vetoamalla pelkoihimme ja turvallisuuden tarpeisiimme, uskomalla että tämä ja tuo on meille eduksi.
Tätä on sitten jankutettu aina uudelleen yksipuolisesti, kunnes aiemmin vastahakoisemmatkin on lopulta saatu suostumaan. Toinen slogani valtaeliitillä on ollut, että "ei ole muuta mahdollisuutta" - vaikka todellisuudessa parempia keinoja löytyy, jos niin vain halutaan.
Turvallisuudentarpeemme liittyy pelon tunteisiimme, joka on keskeinen elämäämme haittaava tekijä.
Siihen läheisesti kytkeytyvä syyllisyyden tunne samoin, ja nämä yhdessä aiheuttavat sitten ahdistusta ja vastaavaa. Maailmaamme peittävä tiukka kontrolliverkko pitää näitä kielteisiä tunteita voimistuneina. Sodat, kaikenlaiset kauhut - tätä yhä uudelleen tietoisesti järjestämällä tuo meitä kahlitseva pelkomatriisi on pidetty yllä. Jolla on rahat, sillä on todellinen valta. Ja jolla on valtaa, hän tietysti sitä myös käyttää kaikin tavoin hyväkseen. Tämän takia nykyinen läpikiero rahajärjestelmä velanottoineen on luotu, jo kauan aikaa sitten. Tuo kaikki on myös pidetty monen, monen muun tavoin meiltä salassa.
Kuten ylläolevasta kuvasta nähdään, Uranuksen akselikulma kiertorataan nähden on myös uranusmainen, toisin sanoen erilainen ja poikkeava muista planeetoista. Sen akseli on suurinpiirtein suorassa kulmassa sen kiertorataan, jolloin se näyttää olevan tavallaan nurinpäin.
Nyt eletään jo vesimiehen aikakautta, samoin silloin myös sen hallitsijan Uranuksen aikaa. Silloin uranusmaiset piirteet niin kollektiivisesti kuin yksilöllisesti korostuvat kaikessa. Yksilöllisyyden näyttäminen ei enää ole niin vahingolliselta tai oudolta tuntuvaa, kuin joitakin aikoja sitten. Jopa päinvastoin; niin että pyritään kaikin tavoin erottumaan massasta, josta alkaa vähitellen tulemaan suoranainen kirosana. Laumakäyttäytyminen sopi paremmin edelliseen, kalojen aikakauteen.
Näitä omaa yksilöllisyyttään korostavia myös helposti syytetään narsismista, vaikka suurimmalta osaltaan se on vain tuota omaa erikoislaatuisuuden tarpeen esiin tuomista. Se voi kyllä saada monenlaisia variaatioita ja toisaalta siihen, kuten kaikkiin muihunkin ihmisten luonteenpiirteisiin, liittyviä komplekseja, kuten esimerkiksi valtakompleksi. Kyseinen vapauden, vapautumisen lisääntyvä vaatimus liittyy tätänykyä toiseen keskeiseen ihmiskunnan tavoitteeseen: tulla omaksi itsekseen. Yksilöllisyyden kautta haetaan alitajuisesti myös oman erityisen tahdon oikeutusta.
Tässä huomataan, kuinka vaativa tämä sinänsä yksinkertaiselta kuulostava tekijä onkaan, kun ymmärretään, kuinka meitä on ajasta aikaan, sukupolvesta toiseen opetettu lapsuudesta lähtien sopeutumaan kaikkeen. Että omaa parastamme ajatellen meidän on opittava olemaan mieliksi omassa yhteisössämme. Nykykielellä sanoen: "sosiaalistuttava". Ja mehän olemme sitten tulleet "sosiaalisiksi" oikein urakalla, niin että kaiken takana oleva kontrollisakki on ilmeisesti taputtanut käsiään hyväksyvästi. Sillä tuo muihin samaistumisen vaatimus ja siihen sopeutuminen on pois oman itsenäisyyden puolelta. Samalla meitä ohjaileville se on näin lauma-ajattelun myötä ollut aina
helpompaa. Ja sitä vähemmän vapaita me tosiasiassa silloin olemme.
Tätä se on ollut koko mennyt historiamme: ihmisten kontrollia vapauden kustannuksella. Koska olemme niin tottuneita tähän kolkkoon narrinpeliin, emme ole osanneet odottaa mitään olennaisesti parempaa. Nyt kuitenkin valon ja ennennäkemättömän kosmisen energian tulviminen Maapallolle on aiheuttanut sellaisen tietoisuuden nousun, joka on saanut kyseisen valtaklikin housut todella tutisemaan. Samoin se on vaikuttanut meihin kaikkiin monin yksilöllisin tavoin, toisin sanoen uranusmaisesti. Olemme viimeinkin alkaneet kehittyä vapaiksi itsenäisiksi ihmisiksi. Bravo! Hyvä me!
Kauan vallinnut muutokseton tilanne vaatii viimein muutosta, ja tapahtunut muutosprosessi täytyy taas vakauttaa - josta samaten tulee ennenpitkää pysyvä tila. Tämä puolestaan vaatii uudelleen jonkinlaista perusteellisempaa muutosta. Ilmeisesti tämä on maailmankaikkeuden tavanomainen toimintamalli, johon sopii nykyinen raju muutos kauan vallinneen pysähtyneisyyden jälkeen. Ne aiemmat näennäiset "muutokset" maailmassamme eivät todellisuudessa ole sitä olleet.
Muutoksen vaikuttimena on tavallisesti vapautumisen halu jostakin ahdistavasta ja kahlitsevasta. Yleensä vastustamme lähtökohtaisesti vähänkään merkittävämpää muutosta elämässämme. Olemme niin kiinni turvallisuuden tarpeessamme. Tutut turvalliset tottumuksemme ja tapamme ovat estäneet meitä toteuttamasta vaihdoksia elämässämme vapaaehtoisesti. Jolloin alitajuinen paine vaihteluun ja johonkin muuhun kuin tavanomaiseen johtaa lopulta tietynlaiseen ohjautumiseen tähän suuntaan. Meitä ikäänkuin tönäistään liikahtamaan, vastustuksestamme huolimatta. Tällöin jokin ulkoinen äkillinen tapahtuma toimii tällaisena välikappaleena.
Sama on myös kollektiivisesti, kun olemme jämähtäneet kauan vallinneeseen järjestelmään, kuten maailmassamme on tapahtunut. Meitä ohjailleet ja tietoisuuttamme tukahduttaneet vallantahtoiset järjestöt omine agendoineen ovat kaikin keinoin estäneet ihmiskuntaa ottamasta omaa itsestäänselvää oikeuttaan vapauteen. Meitä on järjestelmällisesti kontrolloitu ja manipuloitu pelkoon perustuvilla signaaleilla, että pelkäisimme vastustaa sortoa ja vapautemme riistämistä; eli orjuutettu ihmiskuntaa eri tavoin. Ja naamioitu tämä näyttämään jonkinlaiselta luonnolliselta kehityksltä, luonnonlailta.
Vapaus - turvallisuus
Tulee mieleen Benjamin Franklinin kuuluisat sanat, jotka kuulemma on tallennettu vapaudenpatsaan jalustaan. Siitä on useita variaatioita, mutta sisältö on kuitenkin: "Saadaksemme jonkin verran turvallisuutta vapauden kustannuksella, ei tulla saamaan kumpaakaan, vapautta eikä turvallisuutta."
Tämä voidaan myös tulkita, että luovuttamalla vapautensa saadakseen turvallisuutta, menetetään tosiasiassa samalla myös turvallisuus.
Franklin oli joidenkin muiden ohella toteuttamassa aikoinaan ideaa uudesta Amerikan liittovaltiosta.
Hän joutui kuitenkin taistelemaan oman itsenäisen valtion keskuspankin puolesta Britannian johtavia pankkiireja vastaan, jotka halusivat kaapata sen itselleen. Näin nämä ahneet rahapohatat olisivat päässeet alistamaan uutta liittovaltiota ja sen virallista hallintoa mielin määrin, kuten tällöin jo alistivat Britannian hallintoa velan ottamisella ja koron kiskonnalla. Koska Franklin kumppaneineen vastusti näiden ehdotuksia ja maanitteluja, luotiin sinne sota, jonka Franklinin joukot lopulta voittivat. Tässä taustaa tuolle tunnetulle lauseelle.
Samalla se kuvaa tätä vapaus-turvallisuus asetelmaa, joka on samantyyppisenä esiintynyt aina, erilaisine variaatioineen. Yleensäkin turvallisuus on se iskusana, jolla vallanpitäjät ovat pyrkineet hämäämään ihmisiä. Sitä on käytetty viemään meiltä oikeuksiamme ja todellista vapauttamme. Vetoamalla pelkoihimme ja turvallisuuden tarpeisiimme, uskomalla että tämä ja tuo on meille eduksi.
Tätä on sitten jankutettu aina uudelleen yksipuolisesti, kunnes aiemmin vastahakoisemmatkin on lopulta saatu suostumaan. Toinen slogani valtaeliitillä on ollut, että "ei ole muuta mahdollisuutta" - vaikka todellisuudessa parempia keinoja löytyy, jos niin vain halutaan.
Turvallisuudentarpeemme liittyy pelon tunteisiimme, joka on keskeinen elämäämme haittaava tekijä.
Siihen läheisesti kytkeytyvä syyllisyyden tunne samoin, ja nämä yhdessä aiheuttavat sitten ahdistusta ja vastaavaa. Maailmaamme peittävä tiukka kontrolliverkko pitää näitä kielteisiä tunteita voimistuneina. Sodat, kaikenlaiset kauhut - tätä yhä uudelleen tietoisesti järjestämällä tuo meitä kahlitseva pelkomatriisi on pidetty yllä. Jolla on rahat, sillä on todellinen valta. Ja jolla on valtaa, hän tietysti sitä myös käyttää kaikin tavoin hyväkseen. Tämän takia nykyinen läpikiero rahajärjestelmä velanottoineen on luotu, jo kauan aikaa sitten. Tuo kaikki on myös pidetty monen, monen muun tavoin meiltä salassa.
Uranus on tätä päivää
Saturnus oli iät ajat ollut kauimmainen näkyvä planeetta, kunnes v.1781 löydettiin sen takaa planeetta, joka sitten nimettiin Uranukseksi. Tämän ja myöhemmät vastaavat löydöt mahdollisti kaukoputken keksiminen. Astrologiassa Saturnus kauimmaisena planeettana oli saanut kaiken rajallisuuden ja rajoittavan merkityksen. Jupiter sijaitsee lähimpänä sitä ja vastaa meidän mahdollisuuksiamme itsemme toteuttamiseen. Kuitenkin Saturnus siitä ulompana ikäänkuin vartioi Jupiterin kuvaamia mittavia mahdollisuuksiamme, eikä näin ollen tarjoa tarpeeksi liikkumatilaa.
Uranuksen löydyttyä aivan odottamatta, tähän perinteiseen kaavaan tulikin muutos. Niinpä huomattiin pian, että tottakai tuo uusi planeetta jollakin tavoin uudistaa vallinnutta käsitystä tästä järjestelmästä, jolloin siihen siirrettiin seuraavanlaisia astrologisia merkityksiä: Uudistaminen, uusiutuminen, muutos, muuttuminen ja samoin näihin liittyvinä: vapaus, vapautuminen, riippumattomuus. Lisäksi: radikaalisuus, kyseenalaistaminen, erilaisuus, tottelemattomuus...näitä kaikkia Uranukseen liitetään. Uranuksen tultua mukaan kuvioihin, myös kaikenlaisia muutoksia alkoi tapahtua aivan eri lailla kuin ennen, Saturnuksen kontrollin ohi.
Kuten ylläolevasta kuvasta nähdään, Uranuksen akselikulma kiertorataan nähden on myös uranusmainen, toisin sanoen erilainen ja poikkeava muista planeetoista. Sen akseli on suurinpiirtein suorassa kulmassa sen kiertorataan, jolloin se näyttää olevan tavallaan nurinpäin.
Nyt eletään jo vesimiehen aikakautta, samoin silloin myös sen hallitsijan Uranuksen aikaa. Silloin uranusmaiset piirteet niin kollektiivisesti kuin yksilöllisesti korostuvat kaikessa. Yksilöllisyyden näyttäminen ei enää ole niin vahingolliselta tai oudolta tuntuvaa, kuin joitakin aikoja sitten. Jopa päinvastoin; niin että pyritään kaikin tavoin erottumaan massasta, josta alkaa vähitellen tulemaan suoranainen kirosana. Laumakäyttäytyminen sopi paremmin edelliseen, kalojen aikakauteen.
Näitä omaa yksilöllisyyttään korostavia myös helposti syytetään narsismista, vaikka suurimmalta osaltaan se on vain tuota omaa erikoislaatuisuuden tarpeen esiin tuomista. Se voi kyllä saada monenlaisia variaatioita ja toisaalta siihen, kuten kaikkiin muihunkin ihmisten luonteenpiirteisiin, liittyviä komplekseja, kuten esimerkiksi valtakompleksi. Kyseinen vapauden, vapautumisen lisääntyvä vaatimus liittyy tätänykyä toiseen keskeiseen ihmiskunnan tavoitteeseen: tulla omaksi itsekseen. Yksilöllisyyden kautta haetaan alitajuisesti myös oman erityisen tahdon oikeutusta.
Tässä huomataan, kuinka vaativa tämä sinänsä yksinkertaiselta kuulostava tekijä onkaan, kun ymmärretään, kuinka meitä on ajasta aikaan, sukupolvesta toiseen opetettu lapsuudesta lähtien sopeutumaan kaikkeen. Että omaa parastamme ajatellen meidän on opittava olemaan mieliksi omassa yhteisössämme. Nykykielellä sanoen: "sosiaalistuttava". Ja mehän olemme sitten tulleet "sosiaalisiksi" oikein urakalla, niin että kaiken takana oleva kontrollisakki on ilmeisesti taputtanut käsiään hyväksyvästi. Sillä tuo muihin samaistumisen vaatimus ja siihen sopeutuminen on pois oman itsenäisyyden puolelta. Samalla meitä ohjaileville se on näin lauma-ajattelun myötä ollut aina
helpompaa. Ja sitä vähemmän vapaita me tosiasiassa silloin olemme.
Tätä se on ollut koko mennyt historiamme: ihmisten kontrollia vapauden kustannuksella. Koska olemme niin tottuneita tähän kolkkoon narrinpeliin, emme ole osanneet odottaa mitään olennaisesti parempaa. Nyt kuitenkin valon ja ennennäkemättömän kosmisen energian tulviminen Maapallolle on aiheuttanut sellaisen tietoisuuden nousun, joka on saanut kyseisen valtaklikin housut todella tutisemaan. Samoin se on vaikuttanut meihin kaikkiin monin yksilöllisin tavoin, toisin sanoen uranusmaisesti. Olemme viimeinkin alkaneet kehittyä vapaiksi itsenäisiksi ihmisiksi. Bravo! Hyvä me!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti